Eläkerahastot eroavat eläkerahastoista siinä mielessä, että osan tai kaikki rahat antaa työnantaja eikä henkilö. Työnantaja hallitsee taloutta ja tekee rahaston sijoituspäätökset. Usein suuri osa rahaston hallinnoinnista annetaan eläkekonsultteille. Nämä konsultit neuvovat rahoitusinvestoinneista, varmistavat, että eläkkeensaajille maksetaan voittoja, ja seuraavat rahastoon tulevia maksuja. Lisäksi ne varmistavat, että rahasto toimii hallituksen määräysten mukaisesti.
Uutta työntekijöiden eläkerahastoa perustettaessa useimpien organisaatioiden ensisijainen huolenaihe on rahaston tyyppi. Tämä valinta on erityisen vaikea, koska työnantajan täysin rahoittamat eläkejärjestelyt ovat harvinaisia. Yleensä näihin varoihin sisältyy työntekijöiden tosiasiallisen palkan maksu. Eläkeasiantuntijoita voidaan kutsua määrittämään, miten rahastoon suoritettavien maksujen vastuu jaetaan.
Kun rahasto on perustettu ja säännöllisiä maksuja suoritetaan, on tarpeen perustaa rahasto. Jotkut työnantajat päättävät hoitaa sijoituksia itse käyttämällä eläkekonsultteja ensisijaisesti vakuutusmatemaatikoina. Nämä konsultit arvioivat mahdollisten sijoitusten riskejä ja raportoivat havainnoistaan rahastonhoitajalle. Joskus tässä ominaisuudessa toimiville konsultteille voi olla olemassa erityisiä vakuutusmatemaattisia lisenssivaatimuksia.
Muissa tapauksissa tilanne on suurelta osin päinvastainen. Näille eläkekonsultteille annetaan ohjeet sijoittaa tietyt prosenttiosuudet rahastosta tietyntyyppisiin sijoituksiin. Näissä rajoissa konsultteille annetaan kohtuullinen määrä päätöksentekovaltaa. Tällaiset järjestelyt voidaan turvata vaatimalla konsultin hankkimaan rahaston omistajalta hyväksyntä tietyn summan ylittäville ostoille.
Eläkekonsultit ylläpitävät usein eläkerahaston päivittäistä toimintaa. Tähän voi kuulua kirjanpito ja verovelvollisuus. Useimmat yritykset vaativat, että eläketiedot sisällytetään vuosikertomuksiin. Yleensä näiden tietojen antaminen on konsultin vastuulla. Lisäksi konsulttiyritykset voivat olla vastuussa äskettäin eläkkeelle jääneiden työntekijöiden hakemusten käsittelystä ja säännöllisten maksujen järjestämisestä näille henkilöille.
Monet hallitukset ovat laatineet eläkerahastojen toimintaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä. Näiden lakien tarkoituksena oli suojella yksilöitä eläkerahojensa osittaiselta tai täydelliseltä menettämiseltä väärän hallinnon tai varojen väärinkäytön vuoksi. Nämä lait vaihtelevat lainkäyttöalueen mukaan, mutta ovat yleensä melko monimutkaisia. Eläkeasiantuntijoiden tehtävänä on usein varmistaa, että eläkejärjestelyt noudattavat näitä sääntöjä.