Aktiiviset oppimistekniikat kannustavat opiskelijoita osallistumaan oppimisprosessiin ja osallistumaan säännöllisesti luokkahuoneeseen oppimisen helpottamiseksi. Aktiivinen oppiminen ei vain yksinkertaisesti istu paikalleen ja kuuntele luentoa, vaan ottaa heidät mukaan prosessiin, mikä tekee todennäköisemmäksi, että he säilyttävät ja soveltavat opittua tietoa. Jotkut yleisimmistä aktiivisen oppimisen tekniikoista sisältävät kysymysten esittämistä luokalle, edellyttävät oppilaiden työskentelevän kumppanuuksissa ja jakavan tietoja sekä pyytämällä heitä tiivistämään oppimansa yksisivuisella kirjallisella tehtävällä tai päivittäisessä päiväkirjassa.
Vaikka erityispiirteitä on muutettava luokan ikäryhmien ja käsiteltävien aiheiden perusteella, aktiivisen oppimisen tekniikat voivat olla tehokkaita kaikenikäisille opiskelijoille peruskoulusta yliopisto -opetukseen. Monet opettajat käyttävät näitä tekniikoita suoraan luennolla. Esimerkiksi luennoiminen lyhyen aikaa luokassa, sitten tauko kysyä muutamia kysymyksiä siitä, mitä juuri käsiteltiin, ja satunnainen kutsuminen oppilaita vastaamaan niihin edellyttää oppilaiden sitoutumista ja muistiinpanojen tekemistä. Luennon tai esityksen jälkeen ohjaajilla on vielä enemmän mahdollisuuksia käyttää erilaisia aktiivisen oppimisen tekniikoita.
Yksi aktiivisen oppimisen taustalla olevista teorioista on saada oppilaat sanomaan oppimansa omin sanoin ja soveltamaan niitä olemassa olevaan tietoonsa ja kriittiseen ajatteluun. Tämän seurauksena ohjaajat käyttävät usein yhteistyöoppimista aktiivisen oppimisen menetelmäksi ja asettavat oppilaat pareittain tai pienryhmiin, esittävät kysymyksen ja kehottavat oppilaita keskustelemaan siitä ja ratkaisemaan vastauksen. Tämä voi johtaa luokkakeskusteluun, johon kaikkien ryhmien on osallistuttava, mikä vahvistaa juuri saamiaan tietoja. Jos mahdollista, myös käytännön toimintaa voitaisiin antaa.
Joitakin aktiivisen oppimisen tekniikoita voidaan soveltaa itsenäisesti. Oppilaille voidaan järjestää yllätysvisa luokkaan tullessaan edellisen yön tehtävän perusteella. Heitä voidaan pyytää pitämään päivittäin päiväkirjaa, joka heijastaa oppimaansa, tai kirjoittamaan lyhyen yksisivuisen yhteenvedon päivän luennosta, joka annetaan luennon lopussa. Pyydä oppilaita aivoriihi tai esittämään itselleen kysymyksiä siitä, mitä he pitävät epäselvänä, ei ole vain hyvä tapa saada oppilaat todella ajattelemaan materiaalia ja lukemaan tarkemmin, vaan myös antaa opettajalle vihjeitä siitä, mitä hänen on katettava enemmän syvällinen.