Mitä erilaisia ​​diagnostiikkakuvantamispalveluja on?

Diagnostisia kuvantamispalveluja käytetään tuottamaan kuvia kehon sisäosista. Näitä kuvia käytetään diagnosoimaan sairauksia, kuten syöpää tai kehon rakenteen poikkeavuuksia. Diagnostinen kuvantaminen kuuluu joko lähetys-, heijastus- tai ydinpäästökuvaukseen, ja se perustuu kuvan luomisessa käytettyyn tekniikkaan ja lääketieteellisiin laitteisiin.

Lähetyskuvantamista käyttävät diagnostiset kuvantamispalvelut sisältävät röntgen- ja tietokonetomografian (CT). Röntgensäteet otetaan siirtämällä sähkömagneettinen säde kehon läpi kuvan tuottamiseksi. Luut ovat valkoisia ja lihakset harmaita. Kaikki muut kudokset ja elimet näkyvät tummina tiloina.

CT-skannaus on lääketieteellinen kuvantamisprosessi, joka käyttää röntgensäteitä ja tietokoneita poikkileikkausten tai dataviipaleiden näyttämiseen. Tiedot antavat yksityiskohtaisemman kuvan kehosta kuin pelkkä röntgenkuva. Näitä diagnostisia kuvantamispalveluja käytetään usein aivovammojen tai kasvainten löytämiseen, ja niitä voidaan käyttää myös muiden sisäelinten tutkimiseen.

Heijastuskuvaus syntyy, kun korkeataajuisia ääniaaltoja lähetetään kehon läpi. Ääniaallot pomppivat kudoksista ja elimistä eri nopeuksilla kudosten tiheyden perusteella, ja niitä seurataan tietokoneohjelmilla. Ääniaallot kootaan sitten muodostamaan visuaalinen kuva.

Sonografinen kuvantaminen, joka tunnetaan myös nimellä ultraäänikuvaus, on tunnettu heijastuskuvaus. Tyypillisesti syntymättömien sikiöiden kuvien katseluun käytettäviä ultraääniä voidaan käyttää myös maksan tai munuaisten kasvainten havaitsemiseen. Sonogrammeja käyttävät diagnostiset kuvantamispalvelut voivat määrittää, onko verenkierrossa esteitä ja onko elintoimintojen heikentyminen ongelma.

Magneettikuvaus (MRI) on eräänlainen ydinpäästökuvaus, johon liittyy kehon vesimolekyylien protonien magnetointi skannerin kautta. Tuloksena on korkeakontrastinen kuva, joka näyttää mahdollisia ongelmia elimissä ja pehmytkudoksissa. Ydinkuvaus on erityisen hyödyllinen verenkiertoon ja sydämeen liittyvien ongelmien tunnistamisessa.

Toinen ydinpäästöjen kuvantamista käyttävistä diagnostisista kuvantamispalveluista on positroniemissiotomografia (PET). Potilas pistää tai nielee pienen määrän radioaktiivista materiaalia, jota kutsutaan radiofarmaseuttiseksi lääkkeeksi ja kulkee sitten elimiin. Aine metaboloituessaan se säteilee gammasäteitä. PET -skannaus pystyy havaitsemaan gammasäteilyn ja muuntamaan tiedot tietokoneen kuvaksi. Kuvaa käytetään ymmärtämään muutoksia sekä elimen toiminnassa että rakenteessa, mikä voi vahvistaa epäsäännöllisyydet.