Feministinen keskustelu voi juurtua liberaaliin, radikaaliin tai sosialistiseen aiheeseen. Se voi olla myös normatiivinen tai kuvaileva sävynsä, kielensä ja implisiittisen toimintansa kannalta. Yleisiä feministisiä ideologioita sisältäviä keskustelutyyppejä ovat esseet, runous, romaanit ja pääkirjoitukset. Yksilöiden väliset keskustelut sekä mainonta ja myynninedistämisviestit voivat näyttää feminismin elementtejä. Oppikirjat, joissa keskustellaan ja laajennetaan teorioita, historiallista kehitystä, poliittisia liikkeitä ja liike -elämän käytäntöjä, saattavat myös käyttää feminististä kieltä.
Liberaalinen feministinen keskustelu edellyttää, että naisten on saatava tasa -arvoinen asema yhteiskunnassa, jotta heidän on ajateltava ja käyttäytyttävä perinteisesti miehiin liittyvillä tavoilla. Suurin osa tämän teeman kielestä kannustaa naisia tukemaan itseään taloudellisesti, jatkamaan uraa perhe -elämän yli ja olemaan vähemmän alistuvaisia. Liberaalin feministisen ideologian ensisijainen suunta on tasa -arvo ja vapaus sosiaalisen ja taloudellisen vallan suhteen, mukaan lukien tasa -arvoisempi ja tarkempi kuvaus naishahmoista tiedotusvälineissä.
Toinen feministisen keskustelun tyyppi on radikaali, joka ilmaisee ajatuksen siitä, että naiset ovat erilaisia. Radikaalin feministisen ideologian tarkoitus on korottaa ja juhlia eroja, joita naiset tuovat yhteiskuntaan. Filosofiana radikaalia feminismiä voidaan pitää äärimmäisenä, koska sillä on taipumus tukea ajatusta siitä, että naiset olisi erotettava miehistä. Mahdollisia aiheita radikaalissa keskustelussa ovat muun muassa erillisten sääntöjen luominen, kieli ja naisvetoiset yhteiskunnat, jotka tuhoavat patriarkaalisen rakenteen ja vallan.
Sen sijaan, että sosialistinen feministinen puhe keskittyy ensisijaisesti sukupuoleen naisten eriarvoisuuden syynä, se ottaa huomioon myös taloudellisen ja sosiaalisen luokan. Esimerkiksi valkoihoisilla naisilla, jotka ovat syntyneet perheisiin, joilla on taloudellinen ja sosiaalinen vaikutusvalta, on tyypillisesti enemmän valtaa ja etuoikeuksia kuin keskiluokan tai muiden rotujen naisiin. Tämän tyyppisellä keskustelulla pyritään eroon seksismistä jakamalla tasaisesti miesten ja naisten perhevastuut. Se pyrkii myös tasoittamaan sosioekonomiset erot ja muuttamaan tapaa, jolla naiset kuvataan tiedotusvälineissä.
Feministisen keskustelun kieli voi olla joko normatiivinen tai kuvaileva. Normatiivinen kieli pyrkii esittämään väitteitä ja määrittelemään mahdollisia ratkaisuja seksismiin, kuten sitä, että naisilla ja miehillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet ylentää johtotehtävissä. Kuvailevalla kielellä sitä vastoin kuvataan yleensä miksi ja miten naiset ovat epäedullisessa asemassa yhteiskunnassa. Esimerkki kuvailevasta feministisestä keskustelusta voi olla esimerkiksi: “Suhteellisen suuri määrä yritysten johtajia on miehiä, koska naishakijat hylätään ja jätetään huomiotta sukupuolensa vuoksi.”