Hankintastrategia on suunnitelma tai lähestymistapa, jota käytetään yrityksen omistuksen turvaamiseen. Tämän strategian tarkka luonne vaihtelee olosuhteiden perusteella, jotka ympäröivät kyseisen yrityksen omistajuuden saamisprosessia. Joissakin tapauksissa hankinta on yksinkertainen prosessi, joka etenee kaikkien asianosaisten innokkaalla tuella. Muina aikoina hankinta tapahtuu enemmän haltuunoton mukaisesti, joka tapahtuu ilman yrityksen omistajien halua osallistua.
Yksi esimerkki hankintastrategiasta on suora osto. Tällä lähestymistavalla yritys A haluaa ostaa yrityksen B.Yhtiö B on avoin ajatukselle myydä ja on valmis hyväksymään yrityksen A. tarjouksen. hyvät mahdollisuudet, että molemmat yritykset aloittavat neuvottelut yrityskaupan järjestämiseksi. Tähän sisältyy usein sen määrittäminen, mitä tehdä, kun molemmilla yrityksillä on toimintaa samassa yleisessä paikassa, kuinka hallita molempien yritysten työvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla ja millaisia etuja siirrettäville työntekijöille myönnetään. Vahvistetaan myös maksuehdot, mahdollisesti ostavan yrityksen osakkeina ja käteisenä.
Kaikki ostostrategiat eivät sisällä ostajan kohdentaman liiketoiminnan halukkaita osallistumisia. Prosessi voi sisältää niin sanotun yrityksen haltuunoton. Tämä saavutetaan usein hankkimalla tarpeeksi osakkeita kohdeyrityksen osakkeista pakottaakseen myynti. Vihamielisellä yritysyrityksellä omistajilla voi olla rajalliset mahdollisuudet torjua hankinta -strategiaa, eikä heillä ole lopulta muuta vaihtoehtoa kuin myydä. Koska tämä lähestymistapa voi vaatia enemmän aikaa ja taloudellisia resursseja kuin muut menetelmät, haltuunottoyrityksen on määritettävä, ovatko hankinnan tuottamat tuotot alun perin omistuksen hankkimisen arvoisia.
Vaikka fuusioiden ja yritysostojen välillä on eroja, linjat ovat joskus hämärtyneitä, kun yksi yritys ostaa toisen yrityksen. Todellinen sulautuminen edellyttää kahden yrityksen yhdistämistä yhdeksi uudeksi yhtiöksi. Hieman samanlainen yritysostostrategia käsittää toisen yrityksen ostamisen toiselta ja sitten hankitun yrityksen systemaattisen sulautumisen uuden emoyhtiön kokonaisrakenteeseen. Tämä lähestymistapa ei yleensä johda uuden yksikön luomiseen, vaikka ostaja voi halutessaan jatkaa hankitun yrityksen toimintaa kokonaan omistettuna tytäryhtiönä sen sijaan, että se integroisi ostetun liiketoiminnan päätoimintaan.