Kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) edustavat muuttuvia tilinpäätössääntöjä ja -standardeja, joita kansainväliset yritykset käyttävät taloudellisten tietojen hallinnassa. IFRS -vaatimukset ovat yksittäisiä sääntöjä tai standardeja, joita yrityksen on noudatettava tietyissä taloudellisissa toiminnoissa. Yksinkertaistettu erittely IFRS -vaatimuksille on standardien erottaminen tuloslaskelmaan ja taseeseen. Näitä eriä voivat olla esimerkiksi tulot, henkilöstökulut, tuloverot ja tuloslaskelmaerien varastot – hankintalaskenta; aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet; inventaario; ja saamiset kuuluvat taseeseen. Muut erät kuuluvat muiden IFRS -sääntöjen tai -standardien soveltamisalaan.
Tilinpäätös on tyypillisesti kirjanpitojärjestelmän selkäranka riippumatta siitä, noudattaako se kotimaisia tai kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja. IFRS -vaatimusten mukaiset yhteiset tilinpäätökset sisältävät tuloslaskelman tai laajan tuloslaskelman, taseen, oman pääoman muutoslaskelman ja rahavirtalaskelman. Valmistelumenetelmien on noudatettava IFRS -standardien erityisiä ohjeita, vaikka jotkin muutokset voivat olla mahdollisia. Jokaisen näihin lausuntoihin sisältyvän erän on noudatettava IFRS -vaatimuksia. Kun yritys on valinnut tietyn valmistusmenetelmän, sen on käytettävä tätä menetelmää jatkuvasti ylläpitääkseen suuntausta tulevaan käyttöön.
Yksittäiset IFRS -vaatimukset ovat todella yksityiskohtaisia tarkasteltavaksi ja ymmärrettäväksi; tässä seuraa vaatimusten perusyleistys. Liikevaihdon mittausten on oltava käypään arvoon, kun yritys raportoi niistä; täsmäytysperiaate pätee tässä. Työntekijäkustannukset ovat tunnistettavissa, kun henkilö on suorittanut palvelun yritykselle tiettyä tehtävää varten. Verot ovat taseessa velkaa, kunnes ne on maksettu; siihen liittyvät verokulut on sisällytettävä tuloslaskelmaan joka kuukausi, jolloin yhtiö saa voittoa tai tappiota. Varastokustannukset noudattavat alhaisempien kustannusten tai markkinaperiaatetta myytävien tavaroiden kustannusten kirjaamisessa, mikä vähentää yrityksen tuloja tietyn ajanjakson aikana.
Taseessa IFRS -vaatimukset sallivat vain ostomenetelmän käytön hankintalaskennassa ja liiketoimintojen yhdistämisessä. Hankittaessa omaisuuden – sekä aineellisen että aineettoman – on noudatettava käyvän arvon kirjanpitovaatimuksia. Henkilökohtaisten suojavarojen on kirjattava yrityksen kirjanpitoon historiallisella hinnalla, mikä on melko tavanomaista kirjanpitokäytännölle. Käyttöomaisuuden poistot ja aineettomien hyödykkeiden poistot ovat myös osa näitä vaatimuksia. Vaihto -omaisuuden kirjanpidon on noudatettava samoja standardeja kuin tuloslaskelmaan; IFRS -vaatimusten mukaisen saamisten kirjanpidon on noudatettava alkuperäisten hankintamenojen periaatteita ja sen jälkeen kirjattava pois tai tehtävä oikaisu, kun yksittäisten saamisten arvo alenee tai ne ovat perimättömiä.