Yksityisyyden suoja on tärkeä osa lähes jokaisen maan oikeusjärjestelmää. Vaikka ei ole kahta samanlaista yksityisyyden suojaa koskevaa lakia tai asetusta, ne kaikki palvelevat samaa tarkoitusta: antaa yksilöiden toimia ja puhua pelkäämättä, että yksityisesti tehtyjä ja sanottuja hyödynnetään tai paljastetaan. Internetin tulo on tuonut uusia haasteita yksityisyyden suojaan, ja seuranneet Internetin tietosuojalait ovat olleet erilaisia ja kauaskantoisia. Internetin tietosuojalakeja on monenlaisia, aina työntekijöiden sähköpostiviestinnän suojauksista ja sosiaalisen verkostoitumisen uudelleenlähettämisen rajoituksista selaimen seurantatoimiin ja online-tietomurtoihin.
Yhdysvallat on yksi harvoista maista maailmassa, jolla ei ole kattavaa yksityisyyslakia. Yhdysvalloissa yksityisyyttä, mukaan lukien Internetin yksityisyyttä, säännellään osavaltion tasolla. Jotkin osavaltioiden Internetin tietosuojalainsäädännöt kieltävät asiakkaita tai asiakkaita sähköisiä tietoja tallentavia yrityksiä levittämästä tietoja ilman erityistä suostumusta, ja toiset velvoittavat tietyt tietoturvasuojat estämään tahattoman paljastamisen tai Web -julkaisun. Niitä kutsutaan yleisesti “tietomurto” – tai “tietosuojalakeiksi”. Tietosuojalainsäädäntö on yksi yleisimmistä Internetin tietosuojalakeista, ja se on voimassa lähes kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa sekä Euroopan unionissa, Kanadassa ja Australiassa.
Toinen yleinen Internet -tietosuojalaki koskee viestinnän valvontaa. Internetistä on nopeasti tulossa yksi tärkeimmistä viestintävälineistä. Sähköposti, pikaviestit ja sosiaalisten verkostojen vuorovaikutus ovat alustoja, joilla Internetin käyttäjät ovat yhteydessä toisiinsa. Joskus näitä kommunikaatioita voidaan kuitenkin valvoa, etenkin työpaikalla tai julkisella tietokoneella. Monet valtiot ja maat asettavat rajoituksia sille, miten ja missä olosuhteissa tietokoneiden omistajat voivat valvoa Internet -viestintää, joka tapahtuu heidän verkkoissaan.
Samoin datan käyttöä ja Internet -yhteyttä koskevia tilastoja pidetään joskus yksityisinä tietoina. Joissakin paikoissa Internet -palveluntarjoajien on oltava etukäteen ja avoimia tietojen seurannassaan noudattaakseen hallitsevaa lakia. Internet -palveluntarjoajan on yleensä laitonta muuttaa tilaajan palvelun laatua tai katkaista palvelu kokonaan sen perusteella, miten palveluntarjoaja luulee tilaajan käyttävän yhteyttä.
Yksityisyyden varmistaminen verkossa ei useinkaan ole niin haastavaa kuin minkä tahansa Internetin tietosuojalain erityispiirteiden noudattaminen. Jopa samaa maata kattavat Internetin tietosuojalainsäädännöt ovat usein erilaisia soveltamisalaltaan tai erityisvaatimuksiltaan. Jotkin tietosuojaloukkauslainsäädännöt edellyttävät esimerkiksi kirjallista paljastamista kaikille mahdollisesti vaikuttaville henkilöille, kun taas toiset vaativat kaikkia käyttäjiä myöntävästi myöntämään palveluntarjoajan ehdot palvelujen suoritushetkellä. Jotkut lait kieltävät työntekijöiden sähköpostiviestinnän seurannan kautta linjan, kun taas toiset asettavat tiettyjä rajoituksia ja parametreja seurannalle, joka on ja ei ole hyväksyttävää. Yritysten, jotka harjoittavat liiketoimintaa useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella, on oltava erityisen varovainen, että niiden toiminta täyttää kunkin toimipaikan yksityisyysvaatimukset.
Lait, jotka kieltävät tietoverkkorikokset, kuten sähköpostin kaappaamisen, identiteettivarkauden ja sähköisen petoksen, sekä Internetin turvallisuutta edistävät lait, ovat myös voimassa useimmilla lainkäyttöalueilla, mutta niitä pidetään tyypillisesti tietokonerikollisuuslakeina, ei Internetin tietosuojalakeina. Tietosuojalainsäädäntö koskee nimenomaan yksilön yksityisyyttä ja henkilökohtaisten tietojen yksityisyyttä, ja se koskee toimintoja, jotka eivät tyypillisesti ole rangaistavia, mutta niihin kohdistuviin tietosuojalakeihin. Rikoslaki on tyypillisesti vahvempi ja rankaisee kovemmin. Vaikka sähköpostin hakkeroinnista voitaisiin mahdollisesti nostaa syytteitä esimerkiksi yksityisyyden loukkauksena, rikoslaki tuottaa yleensä suotuisamman ja taloudellisemman tuloksen.