Kehitysvammat ovat fyysisiä ja psyykkisiä tiloja, jotka syntyvät ennen 18 vuoden ikää ja voivat edistää kärsivien elinikäisiä vaikeuksia itsenäisen elämän, työllisyyden ja ihmissuhteiden aloilla. Erilaisilla kehitysvammoilla on erilaisia oireita ja ne voivat olla luonteeltaan geneettisiä, fyysisiä tai psykologisia. Yleisiä kehitysvammoja ovat kehitysvammat, neurologiset vammat, kuten aivovaurio, ja aistihäiriöt, kuten näkö- tai kuulohäiriöt.
Kehitysvammaisuus, joka tunnetaan joskus nimellä henkinen kehitysvamma, heikentää yksilön kykyä hankkia tietoa, kehittää taitoja ja järkeä. Kehitysvammaisten voi olla vaikea kommunikoida muiden kanssa, suorittaa päivittäisiä perustehtäviä tai tehdä hyviä päätöksiä. Kehitysvammalla voi olla useita syitä, kuten kromosomihäiriö, kuten Downin oireyhtymä, tai se voi johtua synnytystä edeltäneestä vauriosta, kuten sikiön alkoholioireyhtymästä tai aivovauriosta syntymähetkellä tai myöhemmin elämässä onnettomuuden vuoksi. Kehitysvamma diagnosoidaan tyypillisesti antamalla älykkyystesti, jota joskus kutsutaan älykkyysosamääräksi (IQ), henkilölle, jota epäillään kehitysvammaiseksi. Tällaisen testin alhaiset pisteet voivat osoittaa henkisen vamman.
Autistiset taajuushäiriöt ovat toinen kehitysvammaisuus. Autismin kirjoilla olevilla henkilöillä on vaikeuksia kommunikaatiossa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja he voivat osoittaa vahvaa sitoutumistaan rutiineihin ja rituaaleihin ja käyttäytyä toistuvasti. Autismin oireet vaihtelevat huomattavasti, ja jotkut spektristä osoittavat merkittävää heikentymistä, kun taas toiset käyvät tavallisia kouluja, tekevät ansiotyötä ja saattavat jopa mennä naimisiin ja perustaa perheen. Kehitysvammoista autismin taajuushäiriöt ovat erinäköisimpiä, kun on kyse spektrillä diagnosoitujen ihmisten toiminnasta. Tästä syystä autismin taajuushäiriöitä voi olla vaikeampi diagnosoida kuin muita kehitysvammoja, koska suuri osa diagnoosiprosessista perustuu vanhempien, opettajien ja mielenterveyden ammattilaisten havaintoihin eikä objektiivisempiin testausmuotoihin.
Näkö- ja kuulovammat ovat kehitysvammoja, jotka eivät itsessään voi aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä. Ne voivat kuitenkin rajoittaa sitä, miten lapsi oppii ja on vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Jos puuttumista ei tapahdu, lapsen henkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys voi viivästyä. Tästä syystä vanhempia kannustetaan ilmoittamaan epäillyistä näkö- tai kuulovammoista lastenlääkärilleen, jotta lisätestejä voidaan tehdä.