Kilpailurikkomuksiin liittyy kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa vapaata kauppaa avoimen kilpailun avulla, ja niitä on useita. Monilla valtioilla on yksi tai useampi laki, jossa eritellään rikkomustyypit ja seuraamukset. Kilpailurikkomuksiin voi liittyä siviilioikeudellisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia, kuten sakkoja, vankeusrangaistus, yritysten pakollinen hajoaminen ja niin edelleen. Suuria ja pieniä yrityksiä voidaan syyttää, ja yritysten on tärkeää välttää sellaista toimintaa, jota voidaan pitää kilpailuoikeuden rikkomisena.
Useimpiin kilpailusääntöjen rikkomuksiin liittyy tietty salaliitto, jossa yksi tai useampi yritys toimii yhdessä. Tämä voi sisältää hintojen vahvistamisen, jossa yritykset kokoontuvat vahvistamaan hintoja sen sijaan, että vapaat markkinat voisivat määrittää ne, ja sopimusten väärentämisen, kun sopimusten tarjoamisprosessia on rajoitettu epäoikeudenmukaisesti, kuten esimerkiksi silloin, kun yritys avaa sopimuksen tarjouksesta, mutta on jo valinnut yritykselle sopimusta varten. Markkinoiden jakaminen, jossa yritykset suostuvat rajoittua tietyille markkinoille, on toinen kilpailunrajoitusten muoto, johon liittyy salaliitto.
Monopolien muodostuminen on toinen esimerkki rikkomisesta, vaikka salaliitto ei aina ole mukana. Sulautumisista ja yritysostoista voi tulla kilpailuoikeuden rikkomuksia, ja jotkut maat vaativat yrityksiä selvittämään tällaiset toimet sääntelyvirastojen kanssa, jos ne ovat suuria. Esimerkiksi yksi teleyritys, joka ostaa toisen, voi olla huolestuttava, koska se voi luoda määräävän markkina -aseman tai monopolin, joka rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa. Valtion viranomaiset voivat kieltäytyä hyväksymästä tällaisia sulautumisia ja voivat myös ryhtyä toimiin hajottaakseen liian suuret yritykset, kuten Yhdysvaltain Bell Systemin, joka on teleyritys, joka hajotettiin kilpailuoikeuden vuoksi, koska sitä pidettiin monopolina.
Lainsäädäntö, kuten Shermanin kilpailulaki, Clayton -laki ja Yhdysvaltain liittovaltion kauppakomissiolaki, kattaa kilpailusääntöjen rikkomukset ja on suunniteltu edistämään vapaiden markkinoiden ylläpitämistä. Valtion sääntelyviranomaisilla on toimivalta tutkia salaliitosta ja petoksista aiheutuvia syytteitä ja ne voivat nostaa syytteitä tällaiseen toimintaan osallistuvilta henkilöiltä ja yrityksiltä.
Kilpailun vähentämistä ilman petoksia ja salaliittoa ei pidetä kilpailusääntöjen rikkomisena. Jos yritys valmistaa tuotteen hyvin ja keksii, miten se voidaan toimittaa halvalla hinnalla ja siten ajaa pois kilpailua, tämän katsotaan olevan luonnollinen tulos vapailla markkinoilla toimimisesta. Samoin strategiat, kuten hintojen pitäminen alhaisina kilpailun poistamiseksi ja sitten niiden korottaminen, vaikka joku häikäilemätön, eivät ole laittomia. Jotta taloudellista toimintaa voitaisiin pitää kilpailunrajoituksena, sen on osoitettava selviä todisteita yrityksestä rajoittaa tietoisesti vapaata kilpailua.