Eri tyyppiset laadulliset mittaukset voidaan jakaa osallistujien havaintoihin, suoriin havaintoihin, jäsentämättömiin haastatteluihin ja tapaustutkimuksiin. Mittausmenetelmiä voidaan käyttää monia erilaisia, mutta yleensä ne kuuluvat näihin luokkiin. Esimerkiksi tapaustutkimukset ovat usein yhdistelmä muista käytetyistä menetelmistä. Laadullisia mittauksia on vaikeampi tehdä kuin kvantitatiivisia, koska ne perustuvat suuriin, yksityiskohtaisiin keskittämättömän datan varastoihin spesifisen numeerisen tiedon sijasta. Keskeinen ero on se, että laadullisia mittauksia on vaikea mitata, ja niitä käytetään yleensä hypoteesien muodostamiseen tai tietyn aiheen perusteellisemman tarkastelun luomiseen.
Osallistujatarkkailu on ryhmä laadullisia mittauksia, jotka keskittyvät tutkijaan, joka osallistuu aktiivisesti tiettyyn kulttuuriin tai ryhmään, jota tutkitaan. Tämä on erittäin aikaa vievä mittausmenetelmä, koska se vie tavallisesti jonkin aikaa tutkijan havaitsemien ihmisten luottamuksen saamiseen. Paras asia tämän tyyppisessä mittauksessa on, että osallistujat eivät usein ymmärrä, että heitä tutkitaan, ja siksi he käyttäytyvät todennäköisemmin tavalliseen tapaan. Tämäntyyppisten laadullisten mittausten suuri ongelma on se, että ne suorittaa aktiivinen osallistuja, jolla voi henkilökohtaisen osallistumisensa vuoksi olla vaikeuksia olla objektiivinen tietojen keräämisessä.
Suora havainto on toinen mahdollinen laadullinen mitta. Se on hyvin samankaltainen kuin osallistujien havainto, paitsi että tarkkailija toimii tarkkailijan roolissa eikä osallistujana. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa osallistujat muuttavat käyttäytymistään, koska heitä tarkkaillaan. Menetelmä helpottaa kuitenkin tarkkailijan pysymistä puolueettomana havainnoissaan. Teknologiaa, kuten videokameroita ja yksisuuntaisia peilejä, voidaan käyttää erottamaan tutkija edelleen osallistujista.
Muissa mahdollisissa laadullisissa mittauksissa käytetään menetelmiä, kuten tapaustutkimuksia ja jäsentämättömiä haastatteluja. Strukturoimattomat haastattelut ovat hyödyllisempiä yleiseen aiheen tutkimiseen kuin hyvän datan muodostamiseen, koska ne ovat luonteeltaan subjektiivisia. Haastattelut voivat päätyä keskustelemaan eräistä asioista yksityiskohtaisemmin kuin toiset, ja ne ovat avoimia sekä osallistujien että haastattelijan puolueellisuudelle. Tapaustutkimuksissa käytetään pohjimmiltaan muiden laadullisten mittausten yhdistelmää kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Laadullisilla mittauksilla kerättyjen tietojen analysointi on usein ongelmallista. Yleensä tutkijat muodostavat yleistyksiä havaittujen asioiden perusteella. Tiedot tallennetaan melkein aina jonkin kuvauksen transkriptioksi, jota sitten tarkastellaan yksityiskohtaisesti johtopäätösten tekemiseksi. Yleensä laadullisia mittauksia käytetään vain aiheen tutkimiseen ja aiheen valitsemiseen kvantitatiiviseen tutkimukseen.