Erilaisia laskimonsisäisiä (IV) liuoksia voidaan käyttää erityyppisissä olosuhteissa. Tyypillisesti voidaan käyttää kahta päätyyppiä liuosta: kolloideja ja kristalloideja. Ihmisen verta pidetään kolloidina sekä vettä, joka on sekoitettu liukenemattomien materiaalien, kuten gelatiinin kanssa. Kristalloidit koostuvat yleensä vedestä ja liukoisista materiaaleista, kuten mineraalisuoloista.
Vaikka laskimonsisäisiä liuoksia on erilaisia, ne toimitetaan yleensä potilaalle samalla tavalla. Putki työnnetään neulan avulla suoraan potilaan laskimoon ja liuokset toimitetaan suoraan verenkiertoon putken kautta. Tämä on paljon nopeampi tapa saada lääkkeitä, nesteitä ja verta potilaille, joilla on vakavia sairauksia. Ratkaisut toimitetaan usein tiputusmenetelmällä, koska se on yleensä tehokkaampaa.
Joskus vain yksi IV -liuos lisätään ilman lääkitystä. Näin on usein potilailla, joilla on vaikea nestehukka. Toimittamalla nesteitä suoraan verenkiertoon keho pystyy absorboimaan ja käyttämään niitä nopeammin.
Lääkkeitä voidaan myös sisällyttää erilaisiin laskimonsisäisiin liuosvaihtoehtoihin. Kemoterapia toimitetaan yleensä tällä tavalla, samoin kuin monia antibiootteja useille alueille levinneiden infektioiden hoitoon. Muita lääkkeitä voidaan myös lisätä verenkierron nopeuttamiseksi ja siten lääkkeen siirtämiseksi koko kehoon paljon nopeammin.
Kun verta annetaan laskimonsisäisesti, se yleensä yhdistetään jonkinlaiseen liuokseen. Tämä voidaan tehdä, kun potilas on menettänyt suuren määrän verta tai potilailla, joilla on anemian muotoja ja joissa punasoluja on siirrettävä kehoon. Veri säilytetään yleensä pienissä pusseissa, jotka voidaan kiinnittää laskimoon verensiirron aikana. Tyypillisesti veri tulee luovuttajilta, ellei potilas ole aiemmin antanut omaa verta pelastukseen.
Useimpia erilaisia laskimonsisäisiä liuosvaihtoehtoja käytetään vain vakavissa tapauksissa. Kun potilas voi saada nesteitä tai lääkkeitä suun kautta tai muun menetelmän, kuten peräpuikon, avulla, niitä käytetään yleensä sen sijaan. Laskimonsisäisen liuoksen käytöllä ei yleensä ole vakavia sivuvaikutuksia, vaikka pistoskohdassa saattaa esiintyä arkuutta. Joissakin harvinaisissa tapauksissa potilaalla voi olla allerginen reaktio liuokseen tai lääkkeeseen, joka annetaan IV: n kautta. Tästä syystä potilaiden on pidettävä tarkat muistiinpanot mahdollisista allergioistaan.