Soittajan tunnistuspalvelut tai (CID), joka tunnetaan myös nimellä Calling Line Identification Services (CLID), ovat puhelinyritysten tarjoamia palveluja, joiden avulla puhelun vastaanottaja voi tunnistaa heille soittavan osapuolen joko nimen tai puhelinnumeron perusteella. Käytettävissä olevat erityyppiset soittajan tunnistuspalvelut ovat analoginen, digitaalinen, Voice over Internet Protocol (VOIP) -soittajan tunnus, automaattinen numerotunnistus (ANI) ja koputusnumero. Jokaisella lajilla on erilaisia etuja ja haittoja.
Perustyypit soittajan tunnistuspalvelut, kuten Calling Number Identification (CNID), tunnistavat soittajan etsimällä puhelinnumeroon liittyvät laskutustiedot. Saatavana sekä analogisille että digitaalisille puhelimille, jos puhelu tulee tavalliselta puhelinlinjalta, jota kutsutaan POTS -keskukseksi, palveluntarjoajan paikallinen kytkin antaa tunnistetiedot. Varsinainen yhteys muodostetaan vasta, kun vastaanottaja vastaa puhelimeen, joten soittaja ei voi muuttaa tämän tyyppistä soittajan tunnistusta, vaikka se on mahdollista estää.
ANI on soittajien tunnistus heidän puhelinnumeroidensa perusteella. Tämäntyyppinen puhelinpalvelu on hyvin perusmuoto soittajan numerotunnistukselle, jonka puhelimen huoltotyöntekijät loivat ensin sisäisiin testaustarkoituksiin ja jota AT&T käytti myöhemmin pitkän matkan laskutukseen. Kohdepuhelinyritys kaappaa soittavat puhelinnumerot, ja puhelun vastaanottaja voi käyttää niitä, vaikka tavalliset soittajan tunnistuspalvelut olisi estetty.
Soittajan tunnistuspalvelujen käyttö VOIP -ympäristössä on sääntelemätöntä ja helppo väärentää, kuten väärien puhelinnumeroiden määrittäminen kaukomaksujen välttämiseksi. VOIP on puhelinpalveluiden toimittaminen Internetin kautta. Tämä tarkoittaa, että soittajat ja vastaanottajat voivat käyttää muita laitteita kuin puhelimia keskusteluun, ja VOIP -puheluihin käytettävissä olevat ohjelmat ovat Skype ja MSN. Tästä syystä VOIP -puheluiden soittajan tunnistus voi olla väärennetty eikä luotettava.
Koputuskopion tunnistuspalvelut, jotka tunnetaan myös tyypin II soittajan tunnistuspalveluina, ovat peräisin vuodelta 1995, jolloin puhelinpalveluntarjoaja sai mahdollisuuden lähettää soittajan tunnistetiedot sen jälkeen, kun käyttäjä oli jo puhelimessa. Tämä toimii yhdistämällä koputuspalvelut soittajan tunnistuspalveluihin, ja yleensä vastaanottaja voi valita, vastaako puheluun vai ei, vaihtaa nykyisen puhelun ja odottavan puhelun välillä, siirtää uuden puhelun vastaajaan tai katkaista yhteyden se kokonaan.