Tietyn alueen tieinfrastruktuuri on katujen, teiden ja valtateiden kokonaissumma. Se kattaa myös opasteet, risteykset, sillat ja teihin liittyvät ajo -oikeudet. Paikalliset lainkäyttöalueet vaativat usein täydellistä luetteloa näistä julkisista varoista. Tieinfrastruktuurin tilaa arvioidaan usein tien kunnon, turvallisuuden ja kapasiteetin mukaan. Rahoituspäätökset teiden korjaamisesta, vaihtamisesta tai laajentamisesta tehdään teiden infrastruktuurin tilan ja tulevien tarpeiden perusteella liikenteen suunnittelijoiden mallin mukaan.
Tien kunnon, turvallisuuden ja kapasiteetin määrittämiseksi hyödyllisiä tietoja on asetettava muotoon, joka on saatavilla tietojen kerääjille ja käyttäjille. Tieinfrastruktuurin tiukka ja johdonmukainen dokumentointi on yksi avaimista järjestelmän tehokkaan ylläpitämisen kannalta. Hyvin suunniteltu tietokanta voi esittää raakatietoja ja sitä voidaan manipuloida suorittamaan liikennekuvioiden simulaatioita yksityiskohtaisten tietojen perusteella.
Segmenttitietojen yksityiskohtainen taso on ristiriidassa tyypillisen liikennesuunnittelijoiden korkean tason suunnittelun kanssa. Tietty käyrä voi olla vastuussa moottoritien kokonaiskapasiteetin rajoittamisesta, mutta tämä tosiasia ei välttämättä näy ilman segmenttikohtaista analyysiä. Samoin tie voidaan merkitä onnettomuusasteeksi keskimääräistä suuremmaksi, jos ongelma johtuu huonoista opasteista.
Maat, valtiot ja valtiot myöntävät merkittäviä resursseja tarjotakseen tieinfrastruktuurin, joka kykenee jatkamaan yritysten kauppaa ja kansalaisten kuljetustarpeita. Yhdysvalloissa tieinfrastruktuuria ylläpidetään osastojen budjeteilla ja perimällä tietulleja ja bensiinin myyntiin sovellettavia erityisiä veroja. Vaikka tiet katsotaan hyödykkeeksi, ne edustavat tosiasiallisesti jatkuvaa huolto- ja huoltorasitetta, kun ne on rakennettu.
Tieinfrastruktuurin rahoitusmekanismina julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus (PPP) on yleisempi Euroopassa ja Australiassa kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen liikenneministeriön ympäri maailmaa tekemät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tutkimukset ovat osoittaneet, että PPP -malli on elinkelpoinen. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tieinfrastruktuurin rahoittamisesta ja rakentamisesta vastaavat yksityiset yritykset. Useimmissa tapauksissa myös elinkaaren ylläpito- ja parantamisvastuut ovat vastuussa. Valtion virastot ottavat enemmän asiakasroolia ja maksavat maksuja kuljetuspalveluista.