Työterapiahoidon tavoitteena on parantaa lapsen tai aikuisen potilaan päivittäistä fyysistä ja/tai psykososiaalista toimintaa, jotta hän voi olla tuottava ja kokea elämän mahdollisimman täydellisesti. Tämä puolestaan parantaa potilaan itsetuntoa. Työterapiahoito suoritetaan toiminnallisilla tai psykologisilla terapioilla, jotka toteuttavat fyysisiä tehtäviä, sekä sosiaalisilla ja ammatillisilla harjoituksilla, jotka keskittyvät potilaan yleiseen kuntoutukseen. Toiminnalliset hoidot korostavat päivittäisiä tehtäviä, kun taas psykologiset hoidot käsittelevät käyttäytymis- ja tunneongelmia, jotka haittaavat potilaan optimaalisia ihmissuhdetaitoja, ammatillisia ja päivittäisiä elämäntaitoja.
Potilaan fyysinen vamma tai psyykkinen tila on ensin arvioitava, jotta terapeutti voi luoda yksilöllisen työterapian hoitosuunnitelman. Pediatrisilla potilailla toimintaterapiahoidosta on yleensä apua, kun lapsi kärsii sellaisista sairauksista, kuten hitaiden motoristen taitojen kehittymisen viivästyminen, aistivajeet, autismi tai muu käyttäytymis- tai tunnehäiriö. Hoito suoritetaan yleensä painottaen leikki- ja työtoiminnan kehittämistä koti- ja kouluympäristössä sekä itsehoitoa. Aikuisten työterapiahoitoa suositellaan yleensä silloin, kun potilas on menettänyt jonkin fyysisen tai kognitiivisen kykynsä tai kun hän on kärsinyt psykiatrisesta takaisusta. Aikuisten osalta tavoitteena on palauttaa mahdollisimman paljon potilaan aiempi toiminta.
Työterapiahoito voidaan indikoida kaikenikäisille potilaille, jos kyseessä ovat neurologiset tai hermo -lihassairaudet sekä käsivarsiin tai muihin yläraajoihin vaikuttavat vammat tai tilat. Jotkut yleisimmistä fyysisistä olosuhteista, jotka tekevät potilaasta ehdokkaan tällaiseen toiminnalliseen työterapiahoitoon, ovat toistuvat liikevammat, kuten jännetulehdus ja karpaalikanavan oireyhtymä. Vaikka tällaisen hoidon alkupaino on vammaisen fyysisen tilan parantamisessa, tavoitteena on saada potilas toimimaan päivittäisessä elämässään mahdollisimman täysipainoisesti, vaikka tiettyjä mukautuksia voidaan tarvita. Terapeutti ottaa opettajan roolin tämän saavuttamiseksi.
Psykologinen hoito on tarkoitettu silloin, kun potilas kärsii käyttäytymis- ja/tai tunnehäiriöistä, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä suorittaa tyydyttävä ammatillinen toiminta. Interventio voidaan tehdä auttaakseen potilasta parantamaan sosiaalista vuorovaikutustaan ja henkilökohtaisia hygieniataitojaan. Näin potilas voi esimerkiksi löytää työpaikan ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Yleisesti ottaen tällaisen hoidon tavoitteena on nostaa potilaan itsetuntoa tyydyttävällä ja mielekkäällä työllä osana hänen toipumistaan.
Kaksi hyvin jäsenneltyä työterapiahoito -ohjelmaa, jotka on suunnattu potilaiden palaamiseen työelämään, ovat työn ehdottaminen ja työn kovettaminen. Työn kovettuminen sisältää kuntouttavia psykososiaalisia toimenpiteitä sekä fyysisiä kuntoutustehtäviä simuloiduissa tai todellisissa työympäristöissä. Toisaalta työtehtävät korostavat pääasiassa fyysistä kuntoilua mukautuvan ja optimaalisen toiminnan kannalta.