Työkyvyttömyysvakuutuksia on kolme päätyyppiä: peruuttamaton, taattu uusiutuva ja ehdollisesti uusittava. Jos vakuutus ei ole peruutettavissa, vakuutusyhtiö ei voi peruuttaa sitä, ellei vakuutuksenottaja lopeta vakuutusmaksujensa maksamista. Taatut ja uusittavat vakuutukset mahdollistavat sen, että vakuutusyhtiö voi korottaa vakuutetun vakuutusmaksua uusittaessa. Ehdollisesti uusittavan vakuutuksen voi uusia, mutta vakuutusyhtiö voi myös peruuttaa sen tietyissä olosuhteissa. Vakuutusyhtiöllä on myös oikeus nostaa vakuutusmaksuja ehdollisesti uusittavasta vakuutuksesta.
Peruuttamaton vakuutus on yksi tärkeimmistä työkyvyttömyysvakuutusten tyypeistä. Peruuttamattoman vakuutuksen ensisijainen piirre on, että vakuutusyhtiö ei voi peruuttaa sitä, paitsi jos vakuutuksenottaja ei maksa vakuutusmaksuaan. Tämän tyyppisellä vakuutuksella henkilö voi uusia vakuutuksensa vuosittain ilman, että hänen on maksettava lisämaksua. Vakuutusyhtiö ei myöskään voi vähentää vakuutuksenottajalle kuuluvien etujen määrää.
Myös työkyvyttömyysvakuutustyyppeihin kuuluvat vakuutukset, jotka taataan uusiutuviksi. Tämäntyyppinen vakuutus antaa vakuutuksenottajalle automaattisen oikeuden jatkaa sopimustaan. Uudistuttuaan hänelle taataan samat edut kuin alkuperäisessä vakuutussopimuksessa, eikä vakuutusyhtiö voi peruuttaa vakuutusta. Toisin kuin peruuttamattomalla vakuutuksella, vakuutuksenottajan vakuutusmaksut nousevat jokaisen uusimisen yhteydessä. Useimmissa tapauksissa vakuutusyhtiö voi kuitenkin korottaa vakuutuksenottajan maksuja vain, jos se korottaa niitä myös kaikille samaan luokkaan kuuluville vakuutuksenottajille.
Joitakin työkyvyttömyysvakuutuksia kutsutaan ehdollisesti uusittaviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö voi peruuttaa vakuutuksen, jos yksi tai useampi sen ehdoista ei täyty. Se tarkoittaa myös sitä, että vakuutusyhtiö voi nostaa vakuutuksenottajan vakuutusmaksuja uusittaessa.
Työkyvyttömyysvakuutukset eroavat myös niiden kattamien vammaisuustyyppien osalta. Jotkut esimerkiksi kattavat vammat, jotka estävät henkilön työskentelemästä suhteellisen lyhyen ajan. Niitä viitataan lyhytaikaisiin vammaiskäytäntöihin, ja monet niistä tarjoavat kattavuuden keskimäärin kuukaudesta kahteen vuoteen. Toiset kattavat kuitenkin vammat, jotka kestävät pidempään ja joita kutsutaan pitkäaikaisvammaisuuspolitiikoiksi. Usein näistä vakuutuksista maksetaan etuuksia kahdesta viiteen vuotta tai kunnes henkilö saavuttaa lainkäyttöalueellaan tunnustetun eläkeiän.