Interjektiot ovat yleinen osa englantia, vaikka niitä voi esiintyä myös muilla kielillä. Nämä puheen osat koostuvat yleensä lyhyistä, usein spontaaneista lauseista tai lausunnoista. Englanninkielisiä väliintulotyyppejä esiintyy tyypillisesti seuraavissa luokituksissa: voimakkaat emotionaaliset ilmaisut, onomatopoeia, keskustelun lisäaineet ja taukoa osoittavat ilmaisut. Tunteisiin perustuvat välitystyypit voivat vaihdella kivun ilmaisuista yllättyneisiin ilmeisiin.
Välilyönnille on yleensä ominaista sen lyhyys ja välimerkkien käyttö. Useat puheet voivat koostua vain yhdestä sanasta. Vahvat välimerkit, kuten huutomerkki, ovat usein mukana myös välilehdessä. Jos sana tai lause osoittautuu hämmentäväksi kontekstin puuttuessa, se on todennäköisesti välitys. Koska interjektiot ovat yleensä yleisempiä englanniksi, kaikki myöhemmät esitystapaukset ovat englanninkielisiä.
Kielelliset tunteenilmaisut ovat ehkä yleisimpiä esitystapoja. Kun henkilö kokee voimakkaan tunteen, äkillinen sanallinen huutaminen usein seuraa ja symboloi tätä tunnetta. Jos henkilö esimerkiksi leikkaa ruumiinosan, hän voi sanoa “Voi!” tai “Oho!” Samoin, jos henkilö saa hyviä uutisia, ilo voidaan ilmaista yksinkertaisella huutomerkillä, kuten “Kyllä!” tai “Hurraa!” Muita yleisiä tunneilmaisuja, jotka käyttävät välilyöntejä, ovat yllätys ja inho: “Vau!” ja “Ugh”.
Jotkut välikuvatyypit ovat yhteisten keskusteluvinkkien ja käyttäytymisreaktioiden asia. Kaksi ihmistä voi esimerkiksi tervehtiä toisiaan “hei”. Yksilöt voivat myös vastata toistensa lausuntoihin yksinkertaisilla sanojen tai ilmausten lisäyksillä, kuten “Okei” tai “Kyllä” tai “Ei” vastauksena kysymykseen. Jos loukkaavaa kommenttia tai toimintaa tapahtuu, rikoksentekijä voi sanoa “olen pahoillani” tai “anteeksi”. Toisaalta toivoa saada jonkinlaista suosiota voitaisiin lisätä hyvällä sanalla “Ole hyvä”.
Äänet tai kirjainyhdistelmät, jotka eivät ilmaise varsinaista sanaa tai jotka muuten rikkovat perinteisiä englannin kielioppisääntöjä, muodostavat myös välikuvia. Yleensä näitä sanoja käytetään puheessa keskustelun tai muodollisen puhumisen aukkojen täyttämiseen. Englanninkielisiä esimerkkejä ovat “Umm” ja “Ahem”. Välipaloja voidaan toisinaan käyttää myös toisen henkilön puheen kannustamiseen, esimerkiksi silloin, kun yksi henkilö mutisee “Mm-hmm”, kun keskustelukumppani on hiljaa.
Puhuttujen välilausemien lisäksi kirjalliset laitteet voivat toimia myös välitystyypeinä. Erityisesti jotkut sanat tai lauseet voivat palvella nimenomaista tarkoitusta äänestää ääntä. Esimerkiksi naurun ääni voidaan ilmaista tekstillä “Ha!” Aivastus saattaa kantaa ”Achoo!” -Nimikkeen. Samaan aikaan murina voidaan ilmaista “Grr!” Näitä ilmauksia kutsutaan usein nimellä onomatopoeias.