Mitä erityisnosto -oikeudet ovat?

Erityiset nosto -oikeudet eli SDR: t ovat eräänlainen varantovaluutta, joka luotiin 1960 -luvun lopulla Kansainvälisen raharahaston, joka tunnetaan myös yksinkertaisesti nimellä IMF. Valuutta toimii täydennyksenä tai tukena kunkin IMF: n jäsenmaan omistamille varannoille ja lievittää huolenaiheita minkä tahansa jäsenvaltion valuutan tuesta. Alkuperäinen syy erityisten nosto -oikeuksien luomiseen oli helpottaa huolenaiheita siitä, että dollareita ja kultaa käytetään ainoana keinona tilien selvittämiseen maiden välillä, mikä tähän asti oli usein kaupan standardi monissa osissa maailmaa.

Yleinen käsitys erityisistä nosto -oikeuksista on peräisin Bretton Woodsin kiinteiden valuuttakurssien järjestelmästä. Pohjimmiltaan tämä lähestymistapa loi ryhmän tai korin kansallisia valuuttoja, joista jokaisella oli omat resurssinsa valuuttojen arvon takaamiseksi. Näihin IMF: ään kerättyihin varantoihin sisältyvät kollektiiviset valuutat eivät ole suppeimmassa mielessä valuuttoja, vaan enemmän valuuttalupauksia kansainvälisen kaupan tukemiseksi. Erityisten nosto -oikeuksien luominen luo tehokkaasti lisätukea, joka lievittää joitakin jännitteitä ja spekulaatioita kansainvälisestä kaupasta ja rohkaisee siten vapaakaupan prosessia laajemman joukon valtioiden välillä.

Jokaiselle kansainvälisen raharahaston jäsenelle myönnetään tietty määrä erityisiä nosto -oikeuksia. Nämä oikeudet ovat erittäin hyödyllisiä velkarahoituksen hallinnassa maailmanlaajuisesti ja tarjoavat samalla vahvan turvatunnon sekä lainanantajalle että lainanottajalle. Kansainvälisen valuuttarahaston jatkuvan tehtävän ja erityisten nosto -oikeuksien laajentamisen rahoittamiseksi kullekin jäsenvaltiolle arvioidaan viikoittain laskettava korko, joka mahdollistaa eri valuuttojen arvon muutoksen. Korkoa sovelletaan maan nykyisen sallitun jaon ja niiden hallussa olevien SDR -omistusten nykyisen määrän erotukseen. Jäsenvaltiot maksavat korot neljännesvuosittain.

Erityisten nosto -oikeuksien tosiasiallinen käyttö on ollut jonkin verran rajallista sen jälkeen, kun valuuttalupaus luotiin vuonna 1969. Ainoastaan ​​yksi jako tehtiin vuosina 1973–2009, ja lisämäärärahat tehtiin myöhemmin vuonna 2009. Vuosien saatossa Kansalaiset ovat liittyneet IMF: ään ja saavat siten erityisiä nosto -oikeuksia, vaikka kunkin SDR -yksikön määrittelyprosessi keskittyy edelleen alkuperäisen suunnitelman neljän ydinvaluutan panosten painotettuun summaan.