Argumenttien ja vakuuttavien esseiden tarkoituksena on molemmat esittää tietty näkökulma, mutta ne eroavat toisistaan siinä, miten he saavat pointtinsa ja miksi. Väittelevän esseen kirjoittaja pyrkii yleensä esittämään kantansa järjen kautta. Tämä tarkoittaa vastakkaisten näkemysten tunnistamista ja sitten tosiasioiden, tilastojen tai muiden todisteiden käyttämistä niiden vähättelyyn, jotta lukija lopulta päättelee kirjoittajan kannan olevan oikea. Vakuuttava essee puolestaan käyttää useammin intohimoa ja tunteita yrittäessään vaikuttaa lukijan uskollisuuteen. Vastakkaiset näkemykset tunnustetaan usein täällä, mutta niitä ei yleensä analysoida. Tämän seurauksena tämäntyyppinen essee nähdään usein oleellisesti yksipuolisena, ja se on kirjoitettu ensisijaisesti henkilökohtaisten vakaumusten perusteella. Argumenttipaperit on yleensä rakennettu enemmän kuin korkean tason analyysi, ja osioissa on omistettu tarkastella avainkysymyksiä useista näkökulmista.
Argumentatiiviset tekniikat
Useimmissa tapauksissa argumentoiva essee ilmaisee objektiivisesti väitteen, jonka se sitten tukee tosiasioilla, tilastoilla ja asiantuntija -todisteilla. Kirjoittajat tunnustavat yleensä vastakanteet ja vastakkaiset perustelut alusta alkaen, mutta asettavat tavoitteekseen vähätellä niitä vetoamalla lukijan järkeen. Tällaiset paperit antavat usein yleiskuvan kaikista tärkeimmistä väitteistä tai apurahoista tiettyä aihetta varten ja rakentavat sitten argumentin siitä, mikä on paras tai oikea.
Tämän tyyppisten papereiden kirjoittajat voivat käyttää muutamia eri tekniikoita tarkan tavoitteensa mukaan. Joskus käsikirjan tarkoituksena on osoittaa, että vastakanteet perustuvat vanhentuneisiin tietoihin tai puutteelliseen tutkimukseen tai että ne saatetaan pitää tosiasiallisesti epätarkkoina. Argumenttisen esseen tavoitteena on esittää kokonainen kangas, joka vakuuttaa lukijan sen maadoituksen ja logiikan vuoksi.
Tällaisen paperin kirjoittaja tietää, että lukijat eivät ehkä ole samaa mieltä väitteen lopussa, ja monissa tapauksissa heidän vakuuttamisensa ei ole oikeastaan ollenkaan tärkeää. Olennaisempaa on, että väite on looginen ja perusteltu. Lukiessaan kannan syitä lukijan tulee ainakin kunnioittaa kirjoittajan asemaa, vaikka hän ei lopulta pidäkään kantaa oikeana.
Intohimo ja vakuutus
Vakuuttavat esseet puolestaan on yleensä suunniteltu vakuuttamaan lukija, usein vetoamalla hänen tunteisiinsa. Kirjoittajat alkavat usein olettaa, että heidän lukijansa ovat väärässä näkemyksissään ja käyttävät sitten esseetä keinona oikaista tai täydentää käsityksiä. Useimmissa tapauksissa se on vetoomus, jossa hyödynnetään perinteisiä käsityksiä oikeasta ja väärästä ja käytetään intohimoa kiinnittääkseen lukijan kirjoittajan rinnalle, mikä on enemmän tai vähemmän yhteistä kävelyä.
Tämäntyyppinen essee tunnustaa vastakkaiset näkemykset, mutta ei yleensä käytä paljon aikaa niiden analysointiin. Sen sijaan kirjailijat yrittävät yleensä rajata omat näkemyksensä vakuuttavammalla kielellä. Vakuuttavat esseet on usein räätälöity miellyttämään lukijan henkilökohtaisia etuja, sosiaalisia vakaumuksia ja kaikkia tunnettuja intohimoja, ja sellaisina ne on usein suunniteltu tietylle yleisölle. Tämä on ristiriidassa useimpien argumentoivien esseiden kanssa, jotka kirjoitetaan yleensä lähes kenelle tahansa.
Vakuuttavien esseiden kirjoittajat tukeutuvat myös enemmän ihmisten tunteisiin kuin tilastoihin. Tämäntyyppinen kirjoitus keskittyy empaattiseen ja vakuuttavaan esitykseen, ja kirjoittaja saattaa esittää anekdoottisia tarinankerrontoja tai jakaa henkilökohtaisia kokemuksia, joihin lukija voi samaistua. Essee esittää usein halutun mielenmuutoksen win-win-retorisena tilanteena sekä kirjoittajalle että lukijalle.
Rakenteelliset erot
Useimmissa tapauksissa myös nämä esseet on rakennettu todella eri tavalla. Kirjoittajat, joilla on argumentoivia tavoitteita, käsittelevät tyypillisesti kutakin kysymystä tai elementtiä vuorotellen analysoimalla sitä kaikilta puolilta ja vetämällä sitten johtopäätöksen paperin väitöskirjan kanssa. Vakuuttavat kappaleet sitä vastoin herättävät ja hylkäävät usein vastustusta heti alussa, ja sitten käyttävät suurimman osan kappaleista, joissa korostetaan kirjoittajan asemaa erilaisilla esimerkeillä.
Myös päätelmien esittämistavat vaihtelevat usein. Väittelevä essee päättyy yleensä yhteenvetoon kaikista asiaan liittyvistä tosiasioista ja väitteestä siitä, että kirjoittajan tulkinta on oikea. Vakuuttava kirjoittaja päättää lopuksi usein pyytämällä lukijaa muuttamaan mieltään tai “liittymään paperiin”.
Mahdolliset päällekkäiset paikat
Argumentatiivisilla ja vakuuttavilla esseillä on samanlainen tavoite: vakuuttaa lukijat siitä, että ydinväite on oikea tai ainakin hyvin perusteltu. Ero todistuksen osoittamisen ja jonkun mielen muuttamisen välillä voi olla syvällinen, mutta tietyissä asioissa – esimerkiksi kritiikin tunnistaminen, lukijaan liittyminen ja arvovaltaisen sävyn asettaminen – voi myös olla yhtäläisyyksiä. Paljon riippuu kirjoittajasta, aiheesta ja kohdeyleisöstä.