Deklaratiivinen ja ei -deklaratiivinen muisti eroavat toisistaan siinä, että deklaratiivinen muisti viittaa tosiasioiden ja tapahtumien muistamiseen, kun taas ei -julistava muisti, jota kutsutaan myös menettelymuistiksi, viittaa kykyyn suorittaa opittuja taitoja tai toimintoja. Deklaratiivinen muisti voidaan ilmaista tai “julistaa” informaation muodossa, kun taas ei -deklaratiivinen muisti ei voi. Deklaratiivinen ja ei-deklaratiivinen muisti ovat molemmat erittäin tärkeitä osia pitkän aikavälin muistissa, koska meillä on taipumus käyttää erilaisia faktoja ja taitoja tiettynä päivänä. Kummankin muistin puute tai häiriö voi vakavasti estää kykyäsi hoitaa tehtävänsä tai toimia normaalisti jokapäiväisessä elämässä.
Deklatiivista muistia on kahta päätyyppiä, joita kutsutaan “episodiseksi muistiksi” ja “semanttiseksi muistiksi”. Jaksomuisti koskee elämän tapahtumia ja on siten läheisesti yhteydessä aikaan. Ihmisen episodinen muisti sisältää yleensä karkean aikajanan henkilökohtaisen historian tapahtumista. Semanttinen muisti puolestaan viittaa tiettyjen tosiasioiden ja tietojen muistamiseen, eikä sillä ole tapana sisältää mitään tiettyä aikajanaa. Tosiasia ei yleensä vaikuta siihen, kun se opitaan, ja useimmat ihmiset unohtavat, mistä he ovat oppineet suurimman osan asioista, jotka he tietävät maailmasta.
Toisin kuin deklaratiivinen muisti, ei -deklaratiivinen muisti perustuu muistiin siitä, miten tiettyjä toimintoja suoritetaan. Vaikka sekä deklaratiivinen että ei -deklaratiivinen muisti sisältävät muistamisen muodon, ei -julistavan muistin sisältämiin menettelyihin liittyviä “muistoja” ei voida ilmaista sanoilla. Epädeklaratiivinen muisti sisältää itsensä harjoittelun tiettyyn toimintaan, kunnes se on täysin tai lähes automaattinen. Yleensä on vain vähän tai ei lainkaan ajateltava toimenpiteen suorittamisesta, joka on täysin sitoutunut prosessimuistiin. Toiminnot, kuten kävely, polkupyörällä ajaminen tai näppäimistöllä kirjoittaminen, jotka näyttävät monille täysin automaattisilta, perustuvat ihmisen ei -salaavaan muistiin.
Toinen merkittävä ero deklaratiivisen ja ei -deklaratiivisen muistin välillä on kyky hienosäätää ja parantaa taitojaan ajan myötä. Menettelymuisti ei lopu siihen, että opitaan tekemään tietty toiminto. Ajan mittainen harjoittelu voi tehdä ammattitaitoisemman ja tehokkaamman tämän toiminnan suorittamisessa. Tosiasioita ja tietoja ei sitä vastoin voida parantaa säännöllisellä käytöllä. Voidaan lisätä tietoja tai korjata virheellisiä tietoja, mutta ei ole mitään keinoa tehdä faktoista ja tiedoista omassa deklaratiivisessa muistissaan jotenkin “parempia” tai tehokkaampia.