Siviilituomioistuimessa ilmaus “irtisanominen ilman ennakkoluuloja” tarkoittaa, että tuomioistuin on päättänyt, ettei se voi tehdä päätöstä todisteiden perusteella. Irtisanominen ilman ennakkoluuloja ei ole lopullinen tuomio, ja asia saatetaan käsitellä uudelleen tulevaisuudessa, kun lisää todisteita on saatavilla. Kun asia hylätään ennakkoluulottomasti, se merkitsee sitä, että tuomioistuin on päättänyt, että kantajan asia on perusteeton, ja kantajaa ei voida enää käsitellä samassa asiassa.
Turvallisuustoimenpide, jota kutsutaan lainvoimaiseksi opiksi, on otettu käyttöön useimpien maiden yleisessä oikeudessa, koska tuomioistuinjärjestelmän kautta on mahdollista häiritä. Tämä oppi res judicatasta, latinalainen lause, joka tarkoittaa “asia päätetty”, on kielto tuomioistuimelle tutkia samaa asiaa useita kertoja. Ilman tätä oppia aggressiivinen kantaja saattaisi tukkia tuomioistuinjärjestelmät ja häiritä vastaajia useilla kevytmielisillä oikeudenkäynneillä samasta asiasta. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuin voi päättää, onko kantajan asia kevytmielinen, ja sallia sen jälkeen uudelleenkäsittelyn jättämällä irtisanomisen ilman ennakkoehtoja tai estämällä asian käsittelyn tulevaisuudessa hylkäämällä asian ennakkoluulottomasti.
Useimmissa tapauksissa, kun asia hylätään todisteiden puuttumisen vuoksi, tuomioistuin kirjaa hakemuksen irtisanomiseksi ilman ennakkoluuloja, jolloin kantaja saa uuden mahdollisuuden kerätä todisteita väitteiden todistamiseksi. Jos kantaja on osoittanut selvää aggressiota vastaajaa kohtaan, kuten syyllistynyt valantekoon, antanut harhaanjohtavia tietoja tai tehnyt useita perusteettomia ja kevytmielisiä toimia ja kanteita edellisen irtisanomisen jälkeen ilman ennakkoehtoja, tuomioistuin voi päättää, että kantaja yrittää häiritä vastaajaa oikeusjärjestelmä. Kun näin tapahtuu, tuomioistuin päättää usein hylätä asian ennakkoluulottomasti ja poistaa siten kantajalta mahdollisuuden saada asia uudelleen käsiteltäväksi tulevaisuudessa.
Irtisanominen ennakkoluulottomasti siviilioikeudessa on olennaisesti sama kuin vapautus rikostuomioistuimessa. Se on tuomioistuimen tapa sanoa, ettei ole riittävästi todisteita vastaajan syyllisyyden tai väärinkäytön osoittamiseksi. Se on myös lopullinen tuomio, joka perustuu siihen, että tuomioistuin uskoo ilman epäilystä, että kantaja nostaa perusteettomia kanteita kiusatakseen vastaajaa. Siviiliasioissa, joissa tuomioistuin on päättänyt irtisanomisesta vahingoittaa kantajaa, voidaan tuomioistuimelle esitettyjen todisteiden perusteella olettaa, että vastaaja ei ole syyllinen häntä vastaan esitettyihin väitteisiin.