Flashback ja ennakointi ovat kaksi kirjallista tekniikkaa, joita käytetään romaaneissa juonen kehittämiseksi luovammalla tavalla. Ne voivat myös auttaa kirjailijaa joutumaan kirjoittamaan pitkän tarinan, jos vain vähän tietoa tarvitaan. Yksinkertaisesti sanottuna flashback kuvaa jotain, joka tapahtui ennen tarinan alkua, kun taas ennakkotapaus antaa vihjeitä tärkeästä asiasta, joka tapahtuu myöhemmin tarinassa. Joskus flashback toimii eräänlaisena ennakointityypinä, jos se antaa myös vihjeitä johonkin myöhemmin tapahtuvaan, mutta näin ei aina ole. Takaisku ja ennakkotapaus keskeyttävät tarinan nykyisen juoni ja voivat olla hämmentäviä lukijalle, jos niitä ei käsitellä oikein, joten useimmat kirjoittajat käyttävät niitä harkiten.
Joissakin tapauksissa flashbackia ja ennakointia käytetään samanaikaisesti, jotta lukija saa käsityksen siitä, mitä tarinan myöhemmässä vaiheessa voi tapahtua. Yleensä tämä on melko epämääräinen ajatus; tämä johtuu siitä, että on tärkeää kiinnostaa lukijaa ja saada hänet jatkamaan lukemista, mutta ei antaa loppua, jolla voi olla päinvastainen vaikutus. Perusesimerkiksi kirjoittaja voi kuvata hahmon, jonka tappoi ase aiemmin, osoittaakseen, että toinen hahmo saatetaan tappaa samalla tavalla tulevaisuudessa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että takautumista ja ennakointia ei aina käytetä yhdessä. Joskus flashbackia käytetään vain ymmärtämään paremmin nykyistä tapahtumaa tai hahmoa. Usein takauma on hyvä tapa antaa hyvä syy tietyn hahmon motiiveihin. Jos lukija esimerkiksi oppii, että hahmolle tapahtui jotain hänen nuorempana, se voisi auttaa selittämään, miksi hän vain käyttäytyi tietyllä tavalla tarinassa. Tämä voi olla tärkeä osa luonteen kehittymistä.
Sitä vastoin ennakointia käytetään auttamaan lukijaa ennustamaan, mitä voi tapahtua, tai kannustamaan lukijaa veikkaamaan. Se tapahtuu usein tarinan varhaisessa vaiheessa, ja sitä käytetään usein luvun lopussa tai jopa yhden kirjan lopussa. Ennakointi on hieman yksinkertaisempi tekniikka kuin flashback; se voi tapahtua, kun kirjoittaja huomauttaa, että hahmolla on esimerkiksi huono olo. Tämä saa lukijan heti miettimään, mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa, mikä olisi voinut aiheuttaa tämän huonon olon. Takautumisen ja ennakoinnin käyttäminen tekstissä voi olla hyvä tapa lisätä lukijan sitoutumista tarinaan.