Englantia puhuvat ihmiset elävät subjekti-esine -universumissa, mikä on tärkeä muistaa, kun käsitellään asesanoja, kuten “kuka” ja “kuka”. Voidakseen käyttää näitä kahta sanaa oikein lauseessa puhujien on tiedettävä ero kohteen ja suoran kohteen välillä. “Kuka” yleensä korvaa aiheen, joka tunnetaan nimellä nimellinen tapaus. “Kuka” yleensä korvaa suoran objektin, joka tunnetaan myös nimellä syyttävä tapaus.
Tavallisella englanninkielisellä lauseella on taipumus noudattaa subjekti-verbi-objekti-mallia, vaikkakin aina on muunnelmia. Subjekti joko tekee jotakin suoralle objektille, tai muuten subjekti on vain predikatiivinen nimitys. Lauseessa “Lähdin luokasta tänään aikaisin” aiheena on “minä”. Jos puhuja halusi muuttaa lauseen kysymykseksi, hän käytti aihemuotoa: “Kuka lähti luokasta tänään aikaisin?” Tämä sana korvaa aina substantiivin, joka toimii subjektina tai predikaattina nominatiivina, kuten “Joku niin rehellinen kuin Bill Johnson on se, jota tarvitsemme virkaan”. Vaikka varsinainen aihe voi olla “joku”, predikatiivinen nimitys, joka vastaa “joku”, on kuka. Kun verbiä pidetään intransitiivisenä, eli se ei siirrä toimintaansa suoraan objektiin, niin “kuka” on oikea pronomini.
Lauseen objektiivipuolella asiat kuitenkin muuttuvat. Lauseessa ”Opettaja lähetti Alvinin rehtorin toimistoon” Alvin on toiminnan suora kohde tai vastaanottaja. Tuosta lauseesta muodostui kysymys “Kenet opettaja lähetti rehtorin toimistoon?” Tämä pronomini on oikea korvike substantiiville, jota käytetään suorana objektina. “Kenet minä lähetän?” voitaisiin muokata muotoon “lähetän kenet?” mikä voisi tehdä subjekti-verbi-suora-objektisuhteen selvemmäksi. Tätä termiä ei koskaan käytetä lauseen aiheena, eikä sanaa “Kuka” koskaan käytetä suoran esineen sijasta.
Jos olet epävarma, puhujat tai kirjoittajat voivat käyttää nopeaa korvausta päättääkseen näiden termien välillä. Korvaamalla “minä” tai “minä” puhujan pitäisi pystyä kuulemaan, mikä pronomini kuulostaa oikeammalta. “Kuka otti viimeisen evästeen?” pitäisi kuulostaa paremmalta kuin “otin evästeen”. kuin “Minä otin evästeen”. Samalla tavalla kysymys, kuten “Kelly Smith kutsui minut juhliin”, olisi muotoiltava “Kenet Kelly Smith kutsui juhliin?” sen sijaan, että “Kenet Kelly Smith kutsui juhliin?” Kohteet sovitetaan kohteisiin ja suorat kohteet vastaavat suoriin kohteisiin.