Kun keskustellaan rotujen tai kulttuurien alakulttuurien välisistä eroista, on tärkeää pysyä kulttuurisesti herkkänä. Esimerkiksi sanaa “Chicano” pidettiin halventavana, kun se ilmestyi ensimmäisen kerran, mutta myöhemmät meksikolaisamerikkalaiset sukupolvet ovat sittemmin pitäneet sitä hyväksyttävänä. Brasilialaisia voidaan pitää latinoina, mutta ei latinalaisamerikkalaisina. Siksi on tärkeää ymmärtää ero kolmen sanan välillä, joita käytetään yleisesti espanjalaisen tai meksikolaisen alkuperän kuvaamiseen.
Yksinkertaisin kolmesta kulttuuritunnisteesta voi olla sana Chicano. “Chicano” viittaa nimenomaan meksikolais-amerikkalaisiin tai keneen tahansa muuhun meksikolaiseen perintöön. Kun meksikolaiset työntekijät ja heidän perheensä muuttivat ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin, heitä kutsuttiin usein nimellä “Mexicanos”, josta tuli ajan myötä lyhenne “Xicanos” tai “Chicanos”. Aluksi “Chicanoa” pidettiin halventavana, hieman samankaltaisena kuin “chinaman” tai “negro”. Lopulta kuitenkin monet meksikolais-amerikkalaisyhteisöstä omaksuivat termin ainakin epävirallisesti. Vielä on vanhempia meksikolais-amerikkalaisia, jotka pitävät ”Chicanoa” vähemmän kuin kunnioittavana. Sitä tulisi käyttää vain kuvaamaan Meksikon alkuperää olevia, ei Keski- tai Etelä -Amerikan alkuperää olevia.
Sana “latinalaisamerikkalainen” on hieman yleispätevämpi kuin “Chicano”. Historiallisesti espanjalaisten valloittamia alueita pidettiin osana alun perin Hispaniaa. Nykyaikaisia maita, jotka voivat jäljittää historiansa Espanjaan, pidetään nyt latinalaisamerikkalaisina, ja niihin kuuluvat Meksiko, Keski -Amerikka ja suurin osa Etelä -Amerikasta, jossa espanja on ensisijainen kieli. Ainoa poikkeus tästä latinalaisamerikkalaisesta nimityksestä on Brasilia, jonka asuttivat Portugali, ei Espanja. Kaikkia näiden maiden Espanjan alun perin asuttamia maita voidaan pitää latinalaisamerikkalaisena. Meksikosta, El Salvadorista, Guatemalasta, Panamasta ja muilta Amerikan rajan eteläpuolelta tulevia ihmisiä pidettäisiin latinalaisamerikkalaisena.
“Latino” on merkitykseltään hyvin lähellä latinalaisamerikkalaista, mutta se sisältää myös muita maita, kuten Brasilian. Alueellinen kuvaus “Latinalainen Amerikka” viittaa nyt maihin, joissa puhutaan romaanisia kieliä (espanja, portugali), mutta Napoleon käytti sitä alun perin kuvaamaan muita romantiikkaa puhuvia alueita (mukaan lukien ranska) kaikkialla Amerikassa. Latinalaiseksi kuvaamista ei pidetä halventavana, vaikka sitä voidaan tulkita yleiseksi kaikille latinalaisamerikkalaisille kulttuureille. Vaikka “latino” voi olla poliittisesti ja sosiaalisesti korrekti, se voi olla kulttuurisesti arkaluontoisempaa oppia henkilön erityinen perintö ja viitata häneen “nicaragualaisena” tai “guatemalaisena” sen sijaan, että käyttäisi laajempaa termiä “latino”.