Suurin ero markkinatalouden ja komentotalouden välillä on se, että markkinatalous on yleensä vapaa hallituksen valvonnasta, kun taas hallintojoukot suunnittelevat komentotaloutta lähes kaikissa vaiheissa. Markkinataloudessa tuottajat itse määrittävät tavaroiden ja palvelujen tuotantotasot ja hinnat kyseisten tavaroiden ja palvelujen kysynnän perusteella. Sitä vastoin hallintovalvojat määräävät elementit, kuten tuotantotasot, hinnat ja jopa palkat komentotaloudessa, joka tunnetaan myös nimellä suunnitelmatalous. Suurimmalla osalla maailman talouksista on molempien tyyppien ominaispiirteitä ja ne tunnetaan sekatalouksina.
On olemassa kaksi ääripäätä, jotka voivat määrittää talouden kehityksen. Puhtaasti vapaassa markkinataloudessa kyseisen maan hallituksella ei olisi mitään sananvaltaa millään talouden osa -alueella. Toinen ääripää on suunnitelmatalous, jota hallitus valvoo käytännössä poikkeuksetta. Lähes kaikki erot markkinatalouden ja komentotalouden välillä johtuvat tästä filosofian pääerottelusta.
Kuluttajilla ja tavaroiden tuottajilla on kaikki valta puhtaasti vapaassa markkinataloudessa. Kysynnän ja tarjonnan lait määräävät, kuinka monta tavaraa tuotetaan ja mitkä ovat näiden tuotteiden hinnat. Eri yritysten välinen kilpailu auttaa varmistamaan, ettei ylijäämiä tai pulaa synny, koska nämä yritykset ovat taloudellisesti motivoituneita maksimoimaan tuotantonsa vaikutukset.
Sitä vastoin komentotaloutta sanelevat hallituksen toiveet. Hallitus tekee päätökset siitä, mitä tavaroita tuotetaan ja kuka saa mahdollisuuden valmistaa niitä. Niiden yritysten, jotka valitaan tuotantotehtäviin, on yleensä jaettava voitonsa hallituksen kanssa, joka myös päättää tavaroiden jakamisesta kullekin maantieteelliselle alueelle ja hinnoista.
On harvinaista, että joko markkinatalous tai komentotalous on olemassa puhtaimmassa muodossaan. Kiinaa pidettiin pitkään komentotaloutena, mutta se on viime vuosina ryhtynyt toimiin kannustaakseen yrittäjyyteen kansalaistensa puolesta. Lisäksi monet markkinataloudet sisältävät jonkinlaista valtion väliintuloa. Esimerkiksi markkinatalouden hallitus voi toteuttaa ohjelmia köyhien auttamiseksi tai mukauttaa taloudellisia mekanismeja, kuten korkoja, kasvun pysäyttämiseksi. Näistä syistä sekatalous on vallitseva talousmalli maailmassa.