Teesi ja vastakohta voidaan erottaa toisistaan, koska niihin liittyy yleensä täysin vastakkaisia tai ristiriitaisia ajatuksia. Niitä käytetään monissa eri tilanteissa, kuten kirjallisuudessa ja filosofisessa keskustelussa. Joissakin tapauksissa niitä käytetään huomauttamaan idea yhdestä kommentista tai lauseesta, kun taas toisissa niitä pidetään yllä koko teoksen ajan, kuten silloin, kun kahdella hahmolla osoitetaan olevan täysin vastakkaisia ominaisuuksia tarina. Filosofiassa ne yhdistetään usein synteesiksi, joka tarjoaa uuden tavan katsoa maailmaa.
Oppositio on määrittelevä piirre, joka erottaa opinnäytteen vastakohdasta missä tahansa työssä. Näitä kahta käytetään yleisesti kirjallisuudessa osoittamaan kahden eri idean, toiminnan tai hahmon vastakkainasettelu. Esimerkiksi kun Neil Armstrong asetti ensimmäisen kerran jalkansa kuuhun, hän kuvaili toimintaa ”pieneksi askeleeksi (a) ihmiselle; yksi iso askel ihmiskunnalle.” Tämä käyttö osoittaa vastustusta, joka liittyy siihen tosiasiaan, että vaikka Armstrongin fyysinen toiminta oli vain yhden askeleen yksittäinen mies, se edusti valtavaa harppausta eteenpäin ja merkittävää juhlaa koko ihmiskunnalle.
Kirjoittajat voivat käyttää opinnäytettä ja vastakohtia monella eri tavalla ja eri syistä. Joissakin tapauksissa tekniikoita käytetään osoittamaan, että kaksi ideaa, toimintaa tai esinettä, jotka vaikuttavat toisistaan riippumattomilta, ovat itse asiassa luontaisesti toistensa vastaisia. Muissa tapauksissa sitä voidaan käyttää osoittamaan ristiriitoja ajatuksissa, jotka satunnaisen tarkastelun perusteella näyttävät olevan samaa mieltä keskenään. Kirjallisuudessa nämä kaksi esiintyvät usein hahmoina. Kaksi hahmoa, kuten päähenkilö ja pääkonna tai hahmo ja hänen kalvonsa, osoittavat ruumiillistavansa ideoita ja omaavansa ominaisuuksia, joita vastustetaan perustason tasolla.
Teesiä ja vastakohtia käytetään myös usein filosofisissa keskusteluissa uusien johtopäätösten tekemiseksi hyväksytyistä ajattelutavoista. Ensin ilmaistaan opinnäytetyö tai hyväksytty ajattelutapa tai toiminta. Seuraavaksi ehdotetaan vastakohtaa, joka osoittaa ristiriitoja tai ongelmia alkuperäisen opinnäytetyön kanssa. Kolmatta vaihetta kutsutaan synteesiksi. Väitös ja ongelmat ja vastaväitteet yhdistetään uuden maailmankuvan muodostamiseksi, joka ehdottaa tehokkaammin tai loogisemmin uutta ajattelutapaa tai toimintaa.