Kirjallisuudessa päähenkilö ja vastustaja ovat arkkityyppisiä hahmoja, jotka toimivat keskipisteenä kuvaamaan konfliktin kahta puolta. Arkkityypit ovat symboli tai motiivi tyypillisestä esimerkistä asiasta tai henkilöstä. Kahden hahmon väliset erot määritellään rooleilla, joita molemmat pelaavat tarinassa. Vaikka näitä rooleja näyttelevät usein kaksi ihmishahmoa, niitä voi esittää myös luonnon elementit tai saman hahmon kaksi puolta.
Yleensä päähenkilö etsii ratkaisua tarinan esittämään ongelmaan. Antagonistit vastustavat suoraan päähenkilöiden pyrkimyksiä. Jos ongelma on esimerkiksi ydinreaktorin välitön sulaminen, päähenkilö etsii ratkaisua kriisiin, kun taas vastustaja saattaa yrittää peittää viallisen suunnittelun, joka vaikutti kriisiin. Hän saattaa yrittää estää pyrkimyksiä ymmärtää kriisiä, jotta se voidaan ratkaista.
Kerrontaa ei pidetä dramaattisesti täydellisenä, ellei tarinassa esiintyvien kahden pääroolin välillä ole ristiriitaa, vaikka näyttelijöitä voi olla vain yksi. Nämä kaksi roolia voivat olla henkilön kaksi puolta tai luonnollinen piirre tai elementti, joka vastustaa henkilön pyrkimyksiä. Muodosta riippumatta nämä roolit sisältävät aina päähenkilön ja antagonistin, joita kutsutaan myös yleisesti sankareiksi ja konnaksi.
Ihmiset, olennot tai luonnon elementit voivat myrskyn tavoin täyttää päähenkilön ja vastustajan roolin. Joissakin kertomuksissa antagonisti voi olla supersoluinen ukkosmyrsky, kun taas päähenkilö on tiedemies, joka näkee myrskyn tulevan, mutta väkivallan varoittaja estää häntä yrittämästä. Tuo sananlaskija ei ehkä ole vastustaja, vaan toinen tukeva hahmo tarinassa. Tällä hahmolla on dramaattinen rooli, jossa päähenkilöä estetään, mutta ei suoraan vastusteta.
Päähenkilön ja antagonistin roolit löytyvät myös tietokirjoista. Esimerkiksi päähenkilöiden dramaattinen asemointi voi tapahtua dokumentissa, jossa kaksi tutkijaa keskustelee kiistanalaisesta aiheesta, kuten ilmaston lämpenemisestä. Yksi tiedemies voidaan sijoittaa dramaattisesti editointitekniikoiden avulla kuvattavaksi antagonistina, kun taas toinen on kuvattu päähenkilöksi. Tai molemmat tiedemiehet voivat täyttää päähenkilön roolin, kun taas muuttunut ympäristö voi palvella vastustajan dramaattista roolia, joka uhkaa maan asukkaita.
Päähenkilö täyttää usein joko päähenkilön tai vastustajan roolin, mutta näin ei aina ole. Yleensä päähenkilö on se, jonka kautta yleisö näkee tarinan ja tuntee emotionaalisen yhteyden. Estehahmo vastustaa päähenkilöä. Esimerkiksi yksi sotilas taistelukentällä voi olla päähenkilö, jonka kautta nähdään koko kertomus käynnissä olevasta sodasta. Hänen näkemyksensä kautta päähenkilön ja antagonistin tarina paljastuu.