Päiväkirja ja pääkirja ovat kahdenlaisia kirjoja, joita käytetään rutiininomaisesti kirjanpidossa. Näitä kirjoja pidetään avaimena niin kutsuttuun kaksoiskirjanpitoon, ja ne palvelevat tiettyjä tarkoituksia tarkan taloudellisen kirjanpidon koko prosessissa. Vaikka monet molempiin näihin kirjoihin kirjatut tapahtumat ovat samat, kunkin kirjanpidon tarkoituksessa ja toiminnassa on keskeisiä eroja.
Yksi tärkeimmistä eroista päiväkirjan ja kirjanpidon välillä on, kun heidät käytetään kirjanpitoprosessissa. Päiväkirja toimii kirjanpitokirjana, johon tapahtuma kirjataan ensimmäisen kerran kirjanpitojärjestelmään, ja tapahtumaa kutsutaan usein alkuperäiseksi kirjaukseksi. Myöhemmin prosessissa sama tapahtuma kirjataan kirjanpitoon, jossa kyseinen merkintä sijoitetaan suhteessa muihin merkintöihin arviointia ja analysointia varten.
Toinen tärkeä ero lehden ja kirjanpidon välillä on tietueiden merkintöjen järjestys. Lehdet järjestetään aina aikajärjestyksessä, joten on erittäin helppoa tunnistaa, mitkä tapahtumat liittyvät tiettyyn työpäivään, viikkoon tai muuhun laskutuskauteen. Sitä vastoin pääkirjan sisältämien tietojen järjestelyllä on enemmän tekemistä samankaltaisten tapahtumien ryhmittelyyn erityisiksi tileiksi tietojen arvioimiseksi sisäisiä taloudellisia ja kirjanpitotarkoituksia varten.
Lehden ja pääkirjan eri tarkoitukset tarkoittavat myös sitä, että jokainen kirja on rakennettu eri tavalla. Päiväkirja sisältää usein lyhyen kuvauksen tapahtumasta, mukaan lukien päivämäärän, ja tapahtumasumman sijoittamisen veloitus- tai luottosarakkeeseen. Päiväkirjaan tallennettuja tapahtumia ei yritetä tasapainottaa. Sitä vastoin kirjanpitokirjojen kirjausten on oltava tasapainossa koko ajan.
Sekä lehden että kirjanpidon käytöstä on jonkin verran eriäviä mielipiteitä. Erään ajatuskoulun mukaan molempien kirjanpitokirjojen pitäminen parantaa kirjausvirheiden tunnistamismahdollisuutta, mikä voi olla erittäin hyödyllistä silloin, kun kirjanpito ei ole tasapainossa. Lisäksi lehti hyväksytään usein helpommin todisteena tuomioistuimessa, koska tapahtumat kirjataan aikajärjestyksessä yksinkertaisen prosessin vuoksi. Erilainen lähestymistapa pitää päiväkirjan pitämistä vapaaehtoisena, kun taas kirjanpidon pitäminen on ratkaisevaa yrityksen taloustoimenpiteiden seurannassa, myös tilien järjestelyssä, jotta verot voidaan laskea ja maksaa tarkasti.