Psykologia ja psykoterapia voivat kuulostaa samalta, mutta ne ovat itse asiassa kaksi täysin eri asiaa. Psykologia on tieteenala, joka on omistettu mielen tutkimukselle ja sen vaikutuksille ihmisen käyttäytymiseen. Psykoterapia on hoitoprosessi, jossa käytetään psykologian tutkimuksesta kehitettyjä teorioita. Hoidot perustuvat puhumiseen potilaiden kanssa tiettyjen viestintätekniikoiden mukaisesti lääkkeiden käytön sijaan, vaikka jotkut potilaat saattavat tarvita sekä puheterapiaa että lääkehoitoa.
Keskeinen ero psykologian ja psykoterapian välillä on se, että teoreettinen psykologia voi olla olemassa ilman sovellettua psykoterapiaa, mutta se ei toimi toisinpäin. Psykoterapia on olemassa vain mielen tutkimuksen tieteen kautta saatujen opetusten vuoksi. Kaikki sen käytännöt perustuvat todisteisiin, jotka on kerätty vuosien tutkimuksella. Tutkimuksen jatkuessa psykoterapia muuttuu sopeutuakseen uusiin löytöihin ja hoitomenetelmiin. Esimerkiksi kun tutkijat löysivät vihan ja ahdistuksen välisen yhteyden, psykoterapia muuttui sisältämään keskustelun vihan hallitsemisesta ahdistuneisuushäiriöpotilaiden hoitoon.
Toinen merkittävä ero psykologian ja psykoterapian välillä on, että psykologia on paljon laajempi ala. Ei vain tutkijat tutkivat mielen ja käyttäytymisen välistä yhteyttä, vaan myös yhteiskunnan, kasvatuksen ja muiden ulkoisten tekijöiden roolia ihmisen yleisessä persoonallisuudessa. Psykoterapia on myös laaja ala, mutta sen ainoa painopiste on auttaa yksilöitä voittamaan tai estämään tiettyjä käyttäytymismalleja.
Psykologiksi ryhtyminen edellyttää erilaista koulutusta kuin psykoterapian harjoittelu. Psykologit saavat tyypillisesti vähintään neljän vuoden koulutuksen, ja heidän on ansaittava tohtorin tutkinto, kun taas useimmat jatkavat korkeammalle tasolle ennen työskentelyä alalla. Toisaalta psykoterapeuttien ei tarvitse omistaa erityistä psykologian tutkintoa työskennelläkseen kentällä. He voivat olla lisensoituja sosiaalityöntekijöitä tai muita ammattilaisia. Yleensä heidän on läpäistävä lisensointitesti harjoitellakseen, mutta säännöt vaihtelevat paikasta toiseen.
Psykologia ja psykoterapia ovat tieteenaloja, jotka ovat päällekkäisiä ja informoivat toisiaan. Psykologi voi halutessaan työskennellä potilaiden kanssa tutkimusalan sijasta, jolloin he voivat harjoittaa tehokkaasti samalla tavalla kuin psykoterapeutit. Psykoterapeutit voivat myös halutessaan työskennellä tutkijana psykologien rinnalla ja auttaa kehittämään uusia teorioita ihmisen käyttäytymisestä. Se, että psykoterapeutit työskentelevät läheisessä yhteistyössä potilaiden kanssa, asettaa heidät etusijalle, koska he voivat nähdä, kuinka uudet teoriat tai hoitoprotokollat toimivat läheltä.