Posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD) on häiriö, jota ihmiset joskus kärsivät, kun he käyvät läpi kauhean ja voimakkaan kokemuksen, kuten sodan, väkivaltaisen hyväksikäytön tai katastrofin. Se löydettiin ensin joidenkin sotilaiden reaktioiden perusteella kauhistuttaviin sota -ajan kokemuksiin, ja he alun perin kutsuivat sitä kuorihäiriöksi. Joten pohjimmiltaan PTSD ja kuorisokki ovat sama asia, vaikka termiä kuorisokki käytetään yleensä vain sodan aikana, kun taas PTSD: tä käytetään melkein mihin tahansa traumaattiseen stressiin.
PTSD: n ja kuorisokin käsitteiden välillä tapahtui asteittaista kehitystä, ja aluksi tilannetta pidettiin pelkuruuden muotona. 1800 -luvulla ja aikaisemmin tällaisia oireita käsittelevät sotilaat teloitettiin. Kenraalit, joilla ei ollut todellista käsitystä mielisairaudesta tai ajatuksista, kuten PTSD ja kuorihokki, ajattelivat, että teloitukset olisivat pelote, joka estää sotilaita alistumasta pelkoonsa.
Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen konflikti, jossa asiantuntijat ymmärsivät sellaisen psyykkisen tilan olemassaolon, joka myöhemmin tunnetaan nimellä PTSD ja kuorisokki. Mielenterveysongelmien määrä kasvoi merkittävästi edellisiin sotiin verrattuna, ja asiantuntijat yrittivät selvittää, mitä oli tapahtumassa. Aluksi psykiatrit ajattelivat tuolloin lisäyksen johtuvan siitä, että sotilaat reagoivat uudenlaisten ammusten ja pommien räjähdyksiin tai jopa räjähdysten aiheuttamaan ilmanpaineeseen. Siksi he kutsuivat sitä kuorisokiksi. Sodan aikana teloitettiin vielä paljon pelkuruutta, ja monet kenraalit suhtautuivat melko skeptisesti koko kuorisokin käsitteeseen.
Ajan myötä asiantuntijat saivat paremman käsityksen traumaattisesta stressistä. Tämän seurauksena he pystyivät pyrkimään estämään sen tapahtuvan ensiksi, ja myöhemmät sodat johtivat vähemmän tapauksiin. He alkoivat myös ymmärtää, että sairaudella oli taipumus viipyä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Joillakin sotaveteraaneilla olisi oireita koko elämänsä ajan, vaikka useimmat vähitellen oppivat käsittelemään niitä tehokkaammin hoidolla.
Lopulta asiantuntijat ymmärsivät, että traumaattinen stressi ei rajoitu vain sota -ajan kokemuksiin. He alkoivat ymmärtää, että melkein mikä tahansa erittäin traumaattinen kokemus voi aiheuttaa ihmisille samanlaisia oireita, ja nämä ihmiset vastasivat usein samantyyppisiin hoitoihin.