Raivo ja viha ovat kaksi aggressiivisen emotionaalisen reaktion muotoa, jotka voivat laukaista turhauttavista, tuskallisista tai uhkaavista tilanteista. Ero raivon ja vihan välillä on aste. Vaikka viha on sopiva vastaus joihinkin tilanteisiin, raivo voi johtaa hallitsemattomaan ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Raivo liittyy sairauteen, jota kutsutaan ajoittaiseksi räjähdyshäiriöksi, ja vaaralliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten tievihaan. Sekä raivo että viha ovat seurausta fysiologisista tekijöistä, jotka aiheuttavat äärimmäisiä reaktioita ihmisten ja muiden eläinten uhkiin.
Kaikilla olennoilla on vakiintuneet, vaistomaiset vastaukset havaittuihin uhkiin, joita joskus kutsutaan taistelun tai pakenemisen reflekseiksi. Korkeammilla eläimillä, mukaan lukien ihmiset, näitä vasteita ohjaavat hormonit ja aivojen emotionaalinen keskus, amygdala. Tämä alkeellinen mutta välttämätön elin ei tee eroa todellisten hengenvaarallisten ja raajojen ja vähemmän vakavien uhkien, kuten töykeän käyttäytymisen, välillä. Siksi ihmiset reagoivat toisinaan tilanteeseen nähden suhteettomalla vihalla. Äärimmäisissä tapauksissa tämä voi johtaa raivotoimiin, jotka ovat vaarallisia henkilölle tai muille läheisille.
Viha on voimakas tunne, joka voi joskus voittaa ihmisen paremman arvostelukyvyn. Se on kuitenkin sopiva vastaus moniin tilanteisiin, ja on mahdollista ilmaista vihaa terveillä ja rakentavilla tavoilla, jotka voivat ratkaista asian turvautumatta loukkaavaan käyttäytymiseen tai väkivaltaan. Esimerkkejä ovat voimakkaasti muotoiltu viestintä asianomaisille viranomaisille, väkivallattomat mielenosoitukset ja jopa oikeustoimet. Monet terapeutit ja neuvonantajat tarjoavat vihanhallintaohjelmia opettamaan eron terveiden ja epäterveellisten vastausten välillä.
Raivo ja viha johtuvat sekä amygdalan kyvystä ohittaa järkevä ajattelu, niin sanottu ”amygdala-kaappaus”, joka voi olla elintärkeää hengenvaarallisissa tilanteissa. Jokapäiväisessä elämässä useimmat ihmiset ovat kuitenkin valmiita tukahduttamaan vihaisia tunteita, vaikka se olisi tarkoituksenmukaista. Tämä voi johtaa emotionaalisiin ongelmiin, kuten ajoittaiseen räjähdyshäiriöön. Tämä saa ihmisen raivostumaan suhteellisen pieniin ongelmiin, kuten liikennehäiriöihin. Usein ihmiset raportoivat myöhemmin, että he ”katkesivat” eivätkä pystyneet hallitsemaan käyttäytymistään.
Näistä tapauksista on tullut niin yleisiä, että tiedotusvälineet ovat keksineet lauseen “tieviha” yhdessä myöhempien muunnelmien kanssa, kuten “ilmaraivo”, mikä tarkoittaa kaupallisten lentoyhtiöiden väkivaltaisia purkauksia. Hallitsematon raivo voi myös johtaa väkivaltaan ja murhiin, kuten joukkoampumisiin kouluissa ja työpaikoilla. Mielenterveysasiantuntijat ehdottavat tapoja estää raivoa ja vihaa kiertämästä käsistä. Meditaatio, syvä hengitys ja vastaavat tekniikat ovat osoittautuneet tehokkaiksi auttamaan ihmisiä pysymään rauhallisina myös kriisiaikoina. Fyysinen toiminta, kuten kontaktiurheilu, antaa ihmisille mahdollisuuden ilmaista aggressiivista käyttäytymistään sosiaalisesti hyväksyttävillä tavoilla.