Ero suoran ja epäsuoran demokratian välillä on melko yksinkertainen. Suorassa demokratiassa kansalaiset tekevät päätöksiä suoraan ehdottamalla lakeja tai kansanäänestyksiä laeista, joista ei pidä, äänestämällä siitä, kuka tulee julkisiin virkoihin, ja kutsumalla takaisin virkamiehiä, jotka eivät tee tehtäviään. Epäsuora demokratia sen sijaan käyttää pientä joukkoa virkamiehiä tekemään tärkeitä päätöksiä äänestäjiensä puolesta. Molemmissa tapauksissa ihmisten panos on hallituksen kulmakivi, mutta hallitusta hoidetaan eri tavoin.
Klassinen esimerkki suorasta demokratiasta on kaupungin kokous. Monissa kaupungeissa ympäri Uutta -Englantia järjestetään edelleen kaupunkikokouksia, vuosittaisia tapahtumia, joihin kaikki halukkaat voivat osallistua äänestämään yhteisölle tärkeistä asioista. Kaupungin kokouksessa kansalaiset voivat päättää, miten varoja jaetaan yhteisössä, tai he voivat ehdottaa uusia lakeja, jotta yhteisö toimisi sujuvammin.
Tunnettu esimerkki epäsuorasta demokratiasta on lainsäätäjän talo, kuten Yhdysvaltain senaatti. Lainsäätäjän jäsenet valitsevat tyypillisesti äänestäjät, vaikka heidät voidaan myös nimittää sen mukaan, miten heidän hallitustaan hoidetaan. Näiden henkilöiden odotetaan tekevän päätöksiä kaikkien kansalaisten puolesta, mutta yksittäisten kansalaisten äänet eivät ole osa äänestysprosessia, vaikka kansalaiset voivat todistaa kiinnostavista laeista kuulemisissa ja heitä kannustetaan ottamaan yhteyttä edustajiinsa huolenaiheista .
Sekä suorilla että epäsuorilla demokratioilla on paikkansa. Suora demokratia toimii parhaiten pienessä yhteisössä, jossa on aktiivisesti mukana kansalaisia, joten se on ihanteellinen esimerkiksi Uuden -Englannin pikkukaupungille, mutta vähemmän sopiva suurkaupungille. Epäsuora demokratia luo virtaviivaisemman ja hallittavamman prosessin kokeneiden valittujen virkamiesten kautta. Se perustuu kuitenkin myös aktiivisiin ja sitoutuneisiin kansalaisiin: jotta suora demokratia toimisi hyvin, kansalaisten on oltava koulutettuja ja kiinnostuneita osallistumaan aktiivisesti äänestyksiin ja muihin tapahtumiin, joissa heidän mielipidettään pyydetään.
Monet kansat yrittävät luoda sekoituksen molempia demokratiatyyppejä. Esimerkiksi monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on aloite- ja kansanäänestysjärjestelmä, joka on suoran demokratian muoto. Näiden järjestelmien avulla yksittäiset äänestäjät voivat saada äänestyskysymyksiä muiden äänestäjien allekirjoitusten tuella ja luoda foorumin, jossa ihmiset voivat puhua heitä kiinnostavista asioista ja muokata aktiivisesti hallituksiaan.
Pohjimmiltaan ero suoran ja epäsuoran demokratian välillä voidaan korostaa näiden kahden erilaisen demokratiajärjestelmän nimissä. Suorat demokratiat vaativat yhteiskunnan jäseniltä suoraa osallistumista, kun taas epäsuorat demokratiat tukeutuvat epäsuoraan osallistumiseen. Suoran ja epäsuoran demokratian on myös perustuttava tarkastuksiin ja tasapainoihin, joiden tarkoituksena on varmistaa, etteivät virkamiehet ylitä rajojaan.