Kun on kyse tavasta, jolla ihmiset käyttävät kieltä ideoiden ja käsitteiden tunnistamiseen, syntaksilla ja semantiikalla on kaksi eri roolia ja ne tarkoittavat kahta täysin eri asiaa. Kun syntaksi käsittelee tapaa, jolla sanat tai lauseet sopivat yhteen lauseessa, ehkä jopa semanttisesti, semantiikka on jokaisen yksittäisen sanan, kuvakkeen tai symbolin tutkimus ja miten mieli havaitsee sen. Näiden erojen tunteminen syntaksin ja semantiikan ydinkäsitteiden välillä voi hyödyttää kaikkia kieleen tai viestintään liittyviä humanistisia tieteitä.
Syntaksin ja semantiikan välisen eron ymmärtäminen edellyttää edelleen molempien “tietotyyppien” tai “kognitiivisten protokollien” ymmärtämistä. Ensimmäinen, syntaksi, liittyy kielen kielioppiin, ilmaukseen, välimerkkeihin ja muihin kielen elementteihin, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset käyttävät ja ymmärtävät kyseistä kieltä. Esimerkiksi syntaksikysymys on, kun otetaan huomioon, kuinka lauseverbit koostuvat yksinkertaisesta verbistä ja yksinkertaisesta prepositiosta.
Esimerkki semantiikasta on kahden symbolin tai sanallisen/visuaalisen elementin rinnakkain asettaminen. Ihmiset tekevät valintoja semantiikan tulkinnasta kiinteiden assosiaatioiden ja opittujen yhdistysten perusteella. Semanttinen konteksti voi olla tärkeä esimerkiksi valmistettaessa kulutustavaroita, jotka käyttävät symboleja kommunikoidakseen maailmanlaajuisen kuluttajapohjan kanssa sen sijaan, että käytettäisiin yksittäisen kansakunnan sanoja ja käytäntöjä.
Semantiikan määrittelemiseksi asiantuntijat puhuvat usein sanojen ja symbolien konnotaatioista semantiikan tavoitteluna. Semantiikka liittyy edelleen ajatukseen, että puheyksiköillä on merkitys, ja se voi koskea joko yhtä yksikköä tai kahden yksikön yhdistämistä. Jotkut tutkijat ja toiset viittaavat sellaisiin aloihin kuin filologia, jotka tutkivat sanojen tai ideoiden käyttöä semanttisena.
Sekä syntaksi että semantiikka ovat hyödyllisiä kielitieteen yleisellä alalla. Sekä syntaksin että semantiikan yhteisten roolien erottamiseksi akateemikko voi käyttää syntaksia tutkiakseen, onko sanojen linkitys oikein, ja semantiikka selvittääkseen yleisesti, kuinka useat sanat havaitaan, kun ne esitetään yhdessä missä tahansa järjestyksessä. Kielitieteilijät voivat käyttää semanttisen ja syntaktisen tutkimuksen yhdistelmää rakentaakseen kielimalleja moniin eri tutkimustarkoituksiin. Nämä voivat myös näkyä näkyvästi tutkimusehdotuksissa, joiden tarkoituksena on määritellä tarkemmin tunnettujen kielirakenteiden käytännön käyttö.