Kun jotakuta syytetään rikoksesta, hän voi vastata jollakin kolmesta tavasta: hän voi tunnustaa syyllisyytensä, syyllisyytensä tai nolo contendere, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti “ei kilpailua”. Syyllisyyden tunnustaminen on melko itsestään selvää-se on itse asiassa henkilö, joka sanoo: “En tehnyt sitä, ja haluan päiväni oikeudessa.” Syyllisyyden tunnustaminen edellyttää, että syytetty on myöntänyt rikoksen. Kieltäytymisperusteessa hän ei kuitenkaan tunnusta syyllisyyttään, mutta hyväksyy rangaistuksen.
Kun joku tunnustaa syyllisyytensä, hän myöntää syyllistyneensä rikokseen ja hyväksyy siitä rangaistuksen. Tuomioistuin ei kuitenkaan hyväksy syyllisyyttä automaattisesti. Tuomarin on oltava vakuuttunut siitä, että henkilö on itse asiassa syyllinen, toisin kuin esimerkiksi rakkauden suojaaminen. Syyttäjän on esitettävä joitakin todisteita, joita se olisi aikonut käyttää oikeudessa todistaakseen tapauksensa osatekijät.
Syyllisyyden tunnustavan henkilön on tavallisesti määriteltävä tai kuvattava omin sanoin tehty rikos. Tuomarin on myös otettava vastaaja mukaan keskusteluun tai keskusteluun varmistaakseen, että henkilö ymmärtää, mitä valitus tarkoittaa, erityisesti tuomariston oikeudenkäynnistä luopumisen osalta. Henkilö ei voi tunnustaa syyllisyyttään – eikä tuomioistuin voi hyväksyä syyllisyyttä – jos vastaaja väittää aktiivisesti syyttömyyttä.
Kieltäytymisperusteessa sanotaan: “En väitä syyllistyneeni rikokseen, mutta tunnustan, että minut voidaan joka tapauksessa tuomita, joten otan rangaistuksen.” Henkilö, joka osallistuu kilpailukieltoon, voi edelleen vaatia syyttömyyttä tai ainakin pidättäytyä syyllisyydestä. Vastaaja, joka ei vedota kiistaan, voi katsoa, että oikeudenkäynnin kustannukset-taloudelliset, emotionaaliset tai ajankohtaiset-ovat suurempia kuin valituskulut. Varsinkin jos rangaistus on suhteellisen vähäinen, kuten sakko tai yhdyskuntapalvelu, vastaaja voi esittää oikeudenkäynnissä kieltäytymisvaatimuksen sen sijaan, että hän tuomitsisi tuomion ja mahdollisesti ankaramman rangaistuksen.
Kilpailukieltoa koskevan valituksen yksi etu on, että sitä ei voida käyttää vastaajaa vastaan myöhemmässä siviilioikeudenkäynnissä. Oletetaan esimerkiksi, että jotakuta syytetään huolimattomasta ajamisesta ja hän aiheuttaa onnettomuuden, johon liittyy henkilövahinkoja. Seuraamukset eivät ehkä ole liian kovat, mutta loukkaantunut voi mahdollisesti hakea siviilioikeudellista kannetta, jossa vaaditaan suuria taloudellisia vahinkoja. Jos vastaaja tunnustaa syyllisyytensä rikosasiassa, loukkaantunut henkilö voi käyttää tätä väitettä siviilioikeudellisessa kanteessa todisteena siitä, että kuljettaja on jo myöntänyt vastuun onnettomuudesta. Kieltäytymisväitteellä vastaaja voi kuitenkin pitää syyttömyytensä välttäen silti rikosoikeudenkäynnin aikaa ja kustannuksia.
Syyllisyysperusteen ja kiistämättömyysperusteen väliset erot voivat olla hienovaraisia. Molemmilla perusteilla on tarkoituksensa, ja ne voivat toimia eri tavoin rikos- ja siviilioikeudellisten syytteiden kohteena oleville henkilöille.