Monet ihmiset ovat kuulleet termejä UHF ja VHF sovellettuina useissa tilanteissa, joihin liittyy sähköistä viestintää. Molempia termejä käytetään viittaamaan erityyppisiin taajuuksiin, joita on käytetty ja käytetään edelleen radio-, televisio- ja jopa matkapuhelinlähetyksissä. Yksi tärkeimmistä eroista UHF: n ja VHF: n välillä on se, että vaikka molemmat taajuudet ovat osa koko sähkömagneettista spektriä, ne ovat kaksi erillistä taajuuskaistaa kyseisellä spektrillä.
UHF eli erittäin korkea taajuus tarkoittaa kaistaa, joka kattaa alueen 300 megahertsin tai MHz: n ja 3000 MHz: n välillä. VHF eli erittäin korkea taajuus toimii alemmalla tasolla ja kattaa taajuusalueen 30 MHz – 300 MHz. Sekä UHF- että VHF -tekniikkaa on käytetty vuosien varrella radio- ja televisiolähetyksissä, ja yksittäisille asemille on määritetty erityiset lähetysalueet kaistoilla. Valtion virastot yleensä määrittävät, mikä osa kustakin kaistasta asetetaan yleisradioyhtiöiden saataville millä tahansa maan alueella.
UHF- ja VHF -tekniikoita on käytetty tietyissä viestintätilanteissa. Esimerkiksi VHF on normaalisti FM -radiolähetysten suosituin taajuusalue, kun taas UHF on usein ollut suosituin kaista käytettäväksi televisiolähetyksissä. Sitä vastoin UHF -kaistan yläaluetta käytetään usein kinkkuradiotoimintaan. Kuten kaupallisten radio- ja televisiolähetysten tapauksessa, valtion virastot määrittävät alueen tai taajuudet, joita tietyn maan radio -operaattorit voivat laillisesti käyttää viestintäänsä.
Matkapuhelimien osalta UHF tarjoaa taajuuden tai taajuuden mobiililaitteille, jotka käyttävät analogisia signaaleja viestintätarkoituksiin. Sekä UHF- että VHF -tekniikkaa käytetään edelleen osissa maailmaa, jossa analogisten televisioiden signaalit ovat yleisessä käytössä. Lisäksi VHF: ää käytetään yleisesti siviili -ilmailussa sekä julkisten palveluiden ilmoituksissa yhteisöissä.
UHF ja VHF ovat vain kaksi sähkömagneettisen spektrin eri taajuustyypeistä. VLF tai erittäin matala taajuus sisältää minkä tahansa äänen lähetyksen alle 30 kHz, kun taas LF tai matala taajuus vaihtelee välillä 30 – 300 kHz. MF eli keskitaajuus vaihtelee välillä 300 kHz – 3 MHz ja sitä käytetään usein AM -radiolähetyksissä. HF tai suurtaajuus vaihtelee välillä 3MHz – 30MHz ja sitä käytetään usein lyhytaaltoisissa sovelluksissa. UHF -taajuusalueen yläpuolella oleva taajuusalue tunnetaan yleensä nimellä SHF tai erittäin korkea taajuus, ja se on usein rajoitettu hallituksen ja sotilaskäyttöön vain useissa maissa.