USB ja FireWire® ovat kilpailevia standardeja tietokoneiden ja digitaalisten laitteiden tiedonsiirtoporteille. Jokainen käyttää omaa arkkitehtuuria ja sillä on etuja ja haittoja. Hienoimpien kohtien ymmärtäminen voi auttaa kuluttajia valitsemaan, millaisia tuotteita ostaa. Useimmissa tapauksissa tuloksena on joidenkin USB -portilla varustettujen laitteiden ja toisten FireWire® -laitteiden käyttö.
USB ja FireWire® tulevat kahdelta erilliseltä leiriltä: USB USB-toteuttajien foorumilta (USB-IF) ja FireWire® on peräisin Apple ™ -tietokoneelta, vaikka määritykseen ovat osallistuneet suuret yritykset, kuten Sony, Texas Instruments ja IBM.
Applen insinöörit suunnittelivat FireWire®-laitteen ensimmäisen kerran 1980-luvulla sisäiseksi teknologiaksi nopeaa tiedonsiirtoa varten kiintolevyillä. Ymmärtämällä mahdollisuutensa ulkoisille laitteille Apple lopulta esitteli FireWire® -eritelmän Sähkö- ja elektroniikkainsinöörien instituutille (IEEE). Joulukuussa 1995 FireWire® julkaistiin virallisesti eritelmänä IEEE 1394, nopeuksilla 100–400 mbps. Apple alkoi sisällyttää FireWire® -yhteydet Macintosh -linjaansa, ja Sony alkoi ottaa käyttöön FireWire® (nimeltään i.LINK ™) videokameroihinsa.
Ensimmäinen USB -määritys 1.0 julkaistiin vuonna 1996, kun taas USB 1.1 seurasi pari vuotta myöhemmin. Nykyään käytämme USB 2.0: ta, joka on nopeampi määritys ja jonka maksiminopeus on 480 megabittiä sekunnissa (mbps). Vaikka tämä on nopeampaa kuin FireWire® 400, USB: tä työntävä arkkitehtuuri kuluttaa enemmän yleiskustannuksia, mikä tekee kilpailevista standardeista tiukempia kuin miltä ne näyttävät. FireWire® 400 on joissakin sovelluksissa todella nopeampi kuin USB 2.0.
Toinen merkittävä ero USB: n ja FireWire®: n välillä on se, että USB syöttää vain 3 voltin virtaa kytkettyihin laitteisiin ja vetää sen USB -portista. Daisy -ketjussa tai virtalähteettömässä USB -keskittimessä teho pienenee vastaavasti. Yksinkertaisesti sanottuna tämä tekee USB: stä pienitehoisen spesifikaation, joka soveltuu pienitehoisten ja kaistanleveiden laitteiden, kuten näppäimistöjen, hiirien, muistitikkujen ja yleisten MP3-soittimien, ajamiseen. Toisaalta iPod vaatii, että USB -liitin on kytketty suoraan emolevyn USB -porttiin tai virtalähteeseen. Tämä vaatimus koskee myös USB -liitännällä varustettuja kameroita.
Tässä FireWire® loistaa. FireWire® 400 tarjoaa 30 voltin tehon ja suuremman läpäisykyvyn, joten se soveltuu paremmin virranhimoisille, suuren kaistanleveyden laitteille. Lisäksi huhtikuussa 2002 julkaistussa eritelmässä, jota kutsutaan nimellä IEEE 1394b tai FireWire® 800, on jopa 3.2 gigatavun sekuntinopeus. USB- ja FireWire® -laitteiden välillä FireWire® on selvästi parempi valinta videokameroille ja tuotteille, kuten ulkoisille kiintolevyille.
Monissa digitaalisissa videonauhureissa on myös Digital Video DV -portti tai FireWire® -yhteys. FireWire® muodostaa vertaisyhteydet laitteiden välillä, jolloin videokamera voi siirtää tietoja ”ilman tietokonetta”. FireWire®-tekniikkaa voidaan käyttää myös laitteen ohjaamiseen, esimerkiksi komentojen lähettämiseen taakse- ja eteenpäin, jne.
FireWire® 400 käyttää 6-nastaista kaapelia, ja kuten aiemmin mainittiin, se voi tuottaa jopa 30 volttia tai 45 wattia virtaa. FireWire® 800 käyttää 9-nastaista kaapelia, ja heinäkuussa 800 julkaistu FireWire® S1394T tai ”IEEE 2007c” voi käyttää Ethernetiä muistuttavaa kuitukaapelia.
Sekä USB että FireWire® ovat tehneet tietokoneesta ja digitaalisesta elektroniikasta paljon helpompaa käyttäjille. Molemmat rajapintatyypit ovat nopeasti vaihdettavia, ja molemmilla on paikkansa nykypäivän yhteentoimivien, toisiinsa yhdistettyjen laitteiden maailmassa.