Tekijänoikeussyistä äänitallenne eroaa musiikkiteoksesta, kun henkilö hakee tekijänoikeusasemaa. Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto tekee eron näiden kahden välillä, koska sävellys on sanat ja nuotit, kun taas tallenne on esityksen muoto. Lisäksi puhutun tekstin nauhoitus, kuten kasetilla oleva kirja, voidaan myös suojata tekijänoikeuksilla, vaikka se ei ole musiikkia.
Musiikkiteoksen tekijänoikeuden rekisteröimiseksi on esitettävä esittävän taiteen tekijänoikeuslomake. Sävellyksen nuotit on sisällytettävä, ja monet hakijat sisältävät tallenteen suoritettavasta musiikista. Tämä ei kuitenkaan ole äänitallenne.
Jos muusikko yrittää tekijänoikeutta sekä musiikin sävellykseen että tallenteeseen samanaikaisesti, hän tallentaa pidemmän äänitallennuslomakkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tietty esitys ja suoritettu materiaali ovat nyt tekijänoikeuslain alaisia. Monet muusikot työskentelevät kuitenkin pääasiassa lauluntekijöinä, ja he voivat sisällyttää tallennetun kappaleen vain esittävän taiteen kappaleeseen väittääkseen, että he ovat itse asiassa kirjoittaneet materiaalin.
Ero tulee usein siitä, kuka saa palkan ja milloin. Tekijänoikeudella suojattu äänitallenne suojaa tekijänoikeuden haltijaa tallenteen laittomalta toistamiselta. Tämä voi sisältää laittomia latauksia tai tiedostojen jakamista ja levyjen luvatonta polttamista. Yleensä, vaikka tekijänoikeus on aktiivinen, kukaan ei voi käyttää kyseistä tallennetta maksamatta siitä – ellei tekijänoikeuden haltija luovuta sitä aktiivisesti.
Esittävän taiteen tekijänoikeus toimii eri tavalla. Kaikkien, jotka haluavat äänittää kappaleen, on saatava säveltäjän lupa. Niin kauan kuin tekijänoikeus on voimassa, sävellystä ei voi käyttää ilman maksua tai ilman lupaa. Ellei säveltäjä myy tekijänoikeuksia, hän tai katso säilyttää täydet oikeudet yksinomaiseen käyttöön. Hän voi lisensoida sävellyksen käytettäväksi äänitallenteessa, ja yleensä hänelle maksetaan tällaisesta lisenssistä.
On useita merkittäviä muusikoita, jotka ovat kirjoittaneet musiikkia esittämättä sitä, mukaan lukien Bee Gees, Lionel Ritchie ja Burt Bacharach. Vaikka he eivät esittäneet osaa sävellyksistään, heillä oli aina oikeus tehdä niin halutessaan. He lupasivat käyttää sävellyksiään muille nauhoittaneille.
Esimerkiksi Dolly Parton/Kenny Rogers -duo “Islands in the Stream” on Barryn, Robinin ja Maurice Gibbin sävellys. Kappaleen tuottajat maksoivat Gibbsille sävellyksen käyttämisestä levyllä. Äänitallennuslomakkeen täyttäminen tekijänoikeudella suojaa tämän esityksen. Gibbs voisi kuitenkin esittää kappaleen konsertissa tai jopa tallentaa oman versionsa. Kaikille mukana oleville taiteilijoille maksettiin vastaava palkka: Dolly Partonille ja Kenny Rogersille maksettiin osa levyn myynnistä esityksestään ja Gibbsille kappaleen lisenssistä.
Jos joku olisi laittomasti kopioinut Partonin ja Rogersin tallenteen, kappaleen tuottajien olisi pitänyt hakea oikeudellista korvausta. Vaihtoehtoisesti, jos joku esitti ”Islands in the Streamin” ilman Gibbsin lupaa, tämä olisi rikkonut esittävän taiteen tekijänoikeuksia. Bee Gees olisi ollut vastuussa tämän rikkomuksen aiheuttamien vahinkojen vaatimisesta.