Vaikka monet ihmiset tuntevat 401 (k): n peruskäsitteen, kaikki eivät tiedä tai ymmärrä, miten 403 (b) toimii. Suunnitelma 403 (b) muistuttaa monin tavoin 401 (k) -suunnitelmaa. Molemmat ovat toimivia eläkesuunnitelmia, ja jokainen lähestymistapa on toteuttamiskelpoinen osa vastuullista taloussuunnittelua. On kuitenkin pidettävä mielessä yksi erittäin merkittävä ero.
Ehkä tärkein yksittäinen ero 401 (k): n ja 403 (b) välillä on se, kuka voi saada kussakin suunnitelmassa. Yleensä 401 (k) on eläkejärjestelyvaihtoehto, joka tarjotaan henkilöille, jotka työskentelevät voittoa tavoittelemattomaksi yhteisöksi luokitellussa yrityksessä. Monet yritykset ovat osallistuneet tämän tyyppiseen ohjelmaan, jotta työntekijät voivat ottaa suuremman vastuun pesämunan rakentamisesta myöhempinä vuosina. Koska työntekijän suorittamat maksut ovat verovapaita, on mahdollista pienentää vuosittaisen verovelvollisuuden määrää. Vaikka määrällä, jonka työntekijä voi lykätä 401 (k): iin vuodessa, on joitakin rajoituksia, ohjelman rakenne ja rahastoa koskevat verovelvoitteet tekevät 401 (k) -kohdan hyödyntämisestä erittäin houkuttelevaa.
403 (b) on myös eläkejärjestely, jonka avulla työntekijä voi tehdä säännöllisiä maksuja rahastoon ympäri vuoden. Toisin kuin 401 (k), 403 (b) on kuitenkin avoin henkilöille, jotka työskentelevät voittoa tavoittelemattomana organisaationa tunnustetun yhteisön kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka työskentelevät hyväntekeväisyysjärjestöissä, kouluissa, sairaanhoitopalveluissa ja uskonnollisissa järjestöissä, voivat usein nauttia ohjelman eduista. Kuten 401 (k), myös 403 (b): llä on joitain rajoituksia, jotka koskevat rahastoon siirrettävien vuositulojen määrää sekä rajoituksia ja seuraamuksia ennenaikaisesta peruuttamisesta.
On tärkeää huomata, ettei ole olemassa yhtä 401 (k) – tai 403 (b) -suunnitelmaa, jota kaikki työnantajat yleisesti hyödyntäisivät. Työnantajien rahastoon suorittamien vastaavien maksuosuuksien määrä vaihtelee vaihtelevista varoista, joita ei ole, ja noin puolet työntekijän suunnitelmaan asettamista tuloista. Lisäksi jotkut työnantajat maksavat vain puolet varoista tiettyyn prosenttiosuuteen työntekijän vuosipalkasta.