Termi extenso tulee latinasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti “täyspitkä”. Se näkyy yleensä alaviitteenä ja sitä käytetään osoittamaan, että kirjan, artikkelin tai muun asiakirjan koko sisältö on painettu muualle. Sitä käytetään sekä kirjallisuudessa että oikeudellisissa piireissä, usein yhteenvedon tai otteen lopussa, mutta sitä voidaan käyttää myös ohjaamaan lukijat teoksen täydelliseen versioon aina, kun siitä tulee lyhennetty versio.
Usein kirjallisuuslehdissä, ammattilehdissä, aikakauslehdissä, sanomalehdissä ja muissa painetuissa medioissa ei ole tilaa koko asiakirjan tulostamiseen. He voivat tulostaa sen sijaan lyhennetyn version tai tulostaa “teaserin” tai otteen, joka on lyhyt osa asiakirjasta. Lyhennetyn tai lyhennetyn version lopussa kustantaja tulostaa lyhyen lausunnon, jossa sanotaan, että artikkeli tai asiakirja saattaa löytyä lisäosasta, ja luettelee paikan, jossa koko asiakirja sijaitsee.
Tämä voi tapahtua myös tutkimuspaperin, tietokirjallisuuden tai juridisen tekstin tekstissä. Lyhyt osa päätöksestä tai artikkelista voidaan lainata paperissa ja tulostaa sitten laajennetusti paperin liitteessä tai muussa paikassa, kuten verkkosivustolla. Tällaisen strategian päätarkoitus on käyttää lyhennettyä artikkelia viitteenä ja samalla säästää tilaa paperissa tai esitteessä. Esimerkiksi oikeudellinen esitys, jonka tarkoituksena on vakuuttaa tuomari sallimaan tietyn todistusaineiston hyväksyminen, saattaa viitata tuomioon, jossa samanlainen todiste hyväksyttiin vastaavassa tapauksessa. Tuomio voidaan sitten tulostaa laajassa liitteessä, jotta tuomari voi halutessaan lukea koko tuomion.
Digitaalikaudella extenso saattaa näkyä käytössä olevana linkkinä tai linkin edessä osoittaakseen, että napsauttaminen vie lukijan asiakirjan täysversioon. Tämä voi tapahtua verkkosivulla, blogissa, sähköisessä artikkelissa tai muussa vastaavassa asiakirjassa. Kuten painetussa mediassa, tämä merkintä osoittaa, että sähköisen sivun versio ei ole täysversio.
Termi tulee latinalaisesta sanasta extensus, joka tarkoittaa “venyttää”. Monet uskovat, että varsinaista termiä käytettiin ensimmäisen kerran 1800 -luvun lopulla, mutta positiivista attribuutiota ei ole. Se on samanlainen kuin totumin lause, joka on latinaa “yhteensä”.