Formassa pauperis tarkoittaa “köyhän luonnetta tai tapaa”. Ilmaus on latinalaista alkuperää. Tietyissä oikeudenkäynneissä henkilö voi pyytää tuomioistuimelta lupaa jatkaa asian käsittelyä in forma pauperis, mikä tarkoittaa, että henkilö pyytää tuomioistuinta luopumaan hakemusmaksuistaan. Se on oikeudellinen asema, jonka tuomioistuin on myöntänyt henkilölle ja jonka avulla pienituloiset tai tulottomat ihmiset pääsevät oikeuteen.
Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä -Afrikassa ja monilla muilla lainkäyttöalueilla on käytössä menettelyt, joiden avulla henkilö voi jatkaa asian käsittelyä muodossa pauperis. Yhdysvalloissa tuomarin on ennen aseman myöntämistä selvitettävä, onko henkilö pienituloinen. Jokaisella Yhdysvaltojen lainkäyttöalueella on omat menettelynsä sen määrittämiseksi, onko henkilö pienituloinen. Henkilön katsotaan yleensä olevan pienituloinen, jos hän saa jonkinlaista julkista apua. Jos henkilöllä on alhaiset tulot, tuomari on velvollinen hyväksymään pyynnön edetä muodossa pauperis.
Oikeudenkäyntikulujen ja palkkioiden vapauttamista koskeva varsinainen menettely sisältyy tuomioistuimen työjärjestykseen. Säännöt edellyttävät yleensä, että hakija tekee pyynnön jättämällä hakemuksen, hakemuksen tai vetoomuksen. Hakijan on allekirjoitettava asiakirja notaarin edessä ja toimitettava se tuomioistuimelle yhdessä sääntöjen edellyttämien tositteiden kanssa. Säännöt eivät saa viitata tähän menettelyyn muodossa pauperis. Sitä voidaan yksinkertaisesti kutsua kustannusten ja palkkioiden vapauttamispyyntöön.
Säännöillä, jotka vahvistavat forma pauperis -menettelyt, varmistetaan, että pienituloiset pääsevät oikeuteen. Sen avulla he voivat saada avioeroja, hakea huoltajuusmuutoksia ja käyttää muita oikeussuojakeinoja, joita vain tuomioistuimet voivat tarjota. Ilman tällaista oikeussuojakeinoa pienituloiset henkilöt eivät pystyisi saamaan helpotusta.
Suuri määrä in forma pauperis -pyyntöjä Yhdysvalloissa tulee vankeilta, jotka vaativat vaatimuksia. Kriitikot pitävät monia näistä pyynnöistä kevytmielisinä. Tämä on johtanut siihen, että monet lainkäyttöalueet ovat luoneet lisäsääntöjä, joiden avulla tuomioistuin voi tutkia kantelun sisällön. Jos tuomioistuin katsoo, että valitus on selvästi kevytmielinen, tuomari hylkää pyynnön. Tuomari myös hylkää vetoomuksen, jos väitetyt tosiseikat eivät oikeuttaisi vetoomuksen esittäjää helpotukseen.
Vaikka tuomari myöntää yksilölle oikeuden jatkaa asian käsittelyä muodossa pauperis, se ei välttämättä poista kaikkia oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia. Tuomioistuimen säännöt voivat esimerkiksi vaatia osapuolta maksamaan todistajapalkkioita, talletuksista aiheutuvia kustannuksia tai kopiointimaksuja. Säännöt tai perussäännöt, jotka koskevat tuomioistuimen luopumista, vaihtelevat lainkäyttöalueittain.