Genretutkimukset viittaavat tyypillisesti prosesseihin, joilla joku lähestyy kirjallisuuden, elokuvan tai muun tarinankerronnan tutkimista luokittelemalla tarinatyyppejä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarinat luokitellaan usein useiden vakiintuneiden tyylilajien mukaan, jotta tarinoiden vertailu ja erottaminen olisi helpompaa tai tarkempaa. Muita menetelmiä voidaan edelleen käyttää tarinan eri puolien analysointiin, kuten luonnehdintaa ja tarinan rakennetta. Genretutkimukset tarjoavat yksinkertaisesti laajemman kontekstin, jossa näitä muita näkökohtia voidaan hyödyntää, jolloin joku voi helpommin luoda ”pikavalintamenetelmän” tietyntyyppisten tarinoiden yhteisten teemojen ja ideoiden tunnistamiseksi.
Peruslähestymistapa genretutkimuksiin alkaa tyypillisesti eri tyyppisten tarinoiden pohtimisesta, jotta löydettäisiin tarinoista yhteisiä teemoja ja ideoita, joiden avulla ne voidaan luokitella mahdollisimman tehokkaasti. Näitä luokkia kutsutaan “genreiksi”, ja ne osoittavat tyypillisesti, että tietyn tyylilajin tarinoilla on tiettyjä teemoja, kuvia ja muita yhteisiä yksityiskohtia. Genretutkimuksissa käytetään monia erilaisia tyylilajeja, kuten kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, kauhua ja länsimaista. Näissä peruslajeissa on myös alalajeja, kuten futuristinen science fiction, historiallinen science fiction ja cyberpunk science fiction.
Kun nämä lajityypit on vahvistettu käytettäväksi genretutkimuksissa, voidaan käyttää muita kirjallisuustutkimuksen käsitteitä. Tietyn tyylilajin sisällä tietyntyyppiset hahmot voivat olla yleisiä ja karakterisointi voi olla helpompaa tarinalle, kun genre on muodostettu. Esimerkiksi tieteiskirjallisuudessa tavallisia hahmotyyppejä voivat olla avaruussotilaat, “tähtihävittäjä” -lentäjät ja tietokone hakkerit. Käyttämällä käsitteitä genretutkimuksissa joku voi tunnistaa tarinan kuuluvan tiettyyn lajityyppiin ja käyttää sitten näitä tietoja helpommin lajitellakseen tarinan hahmot eri tyypeille tyypillisiksi arkkityypeiksi.
Yleinen ymmärrys genretutkimuksista voi myös suuresti parantaa lukijan tai katsojan kokemusta tietystä tarinasta, koska se antaa yleisölle vahvemman taustan itse tarinalle. Monesti tarinankertojat voivat käyttää yleisiä arkkityyppejä, teemoja tai tyylilajeja helpottaakseen koko tarinankerrontaa. Esimerkiksi genretutkimuksiin perehtynyt voi ymmärtää, että fantasian tarinankerronnassa vanhan velhon tai taikurin tapa on melko yleinen. Tämä voi sitten antaa kyseiselle henkilölle paremman käsityksen tarinasta, jossa tätä tapaa käytetään epätavallisella tavalla, kuten siitä, että velho on nuori eikä vanha, tai jossa yleissopimusta vahvistetaan tarinankerronnan muotona.