Heimopolitiikan ilmiö Yhdysvalloissa, vaikka sitä pidetään usein terminä, joka liittyy vain alkuperäiskansoihin, on itse asiassa käsite, joka koskee useita maan poliittisia ryhmiä.
Heimojen politiikka perustuu juurilleen tietyn ryhmän identiteettiin, joka perustuu yhteisiin etnisiin tai kulttuurisiin tekijöihin, joiden uskotaan yhdistävän ryhmän toimivaksi poliittiseksi yksiköksi. Vaikka ryhmässä saattaa olla erimielisyyksiä, lopulta kaikki asianosaiset ryhtyvät yhteisen tavoitteen taakse, vaikka mielipiteet olisivatkin erimielisiä siitä, miten tämä yhteinen tarkoitus ilmaistaan.
Konsepti perustuu intialaisten heimojen malliin ja tapaan, jolla intialaista heimoa hallitsisivat heimojohtajat jopa suljetun yhteiskunnan ympäristössä, kuten intialaisten varausten mukaan. Mallissa hyödynnetään myös varausta tehneiden keskuudessa kehitettyä päätöksentekoprosessia, mitä valtuuksia annetaan keskusheimojen neuvostoille ja miten järjestystä ylläpidetään ryhmässä.
On havaittu, että monet laajemman kulttuurimme ryhmät käyttävät samanlaista mallia toimiakseen yhteiskuntamme osajoukkona. Esimerkkinä saman uskonnon ihmiset voivat muodostaa ryhmän, jossa heimopolitiikkaa käytetään antamaan suuntaa ja yhteistä tarkoituksen tunnetta samanmielisille. Ryhmään tulee yksilöitä, joilla on valtuudet tehdä lausuntoja, joiden katsotaan edustavan koko kehoa. Ryhmä puolestaan luo mekanismeja, jotka mahdollistavat ortodoksisuuden vahvistamisen kaikkien ryhmän jäsenten välillä, jotta voidaan varmistaa järjestyksen ylläpitäminen. Tämä edellyttää tietysti taitojen käyttämistä enemmistön tuen saamiseksi sekä kykyjä säilyttää tuki sen saamisen jälkeen. Täten heimopolitiikka tulee osaksi tätä uskontoon perustuvaa alaryhmää.
Muut tekijät kuin uskonto voivat myös olla perusta heimojen yhtenäisyydelle ja siten käyttää heimopolitiikkaa säilyttääkseen vallitsevan tilanteen. Poliittisia puolueita voidaan käyttää keinona samaistua tiettyyn ryhmään, ja ne voivat vaatia perussääntöjen ja käytännesääntöjen tiukkaa noudattamista aivan kuten uskonnomallissa. Etninen tausta voi myös olla vahva perusta heimon muodostumiselle, ja politiikka tarjoaa motivaation toimia yhtenäisenä rintamana.
Vaikka ryhmien tai heimojen muodostamisella on monia etuja, kuten selkeä viestintä ja perinteiden luominen, joita odotetaan noudatettavan, heimopolitiikalla voi olla myös kielteinen puoli. Joskus heimopolitiikka voi toimia hyvin alaryhmän kannalta, mutta se toimii esteenä eri alaryhmien välillä. Ilman kykyä kommunikoida ja oppia toisiltaan alaryhmä kasvaa edelleen sisäänpäin ja lopulta pysähtyy. Ihanteellinen tasapaino on silloin, kun heimopolitiikka voi sallia samanmielisille tai taustaisille ihmisille yhtenäisen äänen, mutta ei sellaista, jota kuullaan muiden heimojen ääntä lukuun ottamatta. Kun kaikkien huolenaiheet voidaan kuulla, tasa -arvon mahdollisuus on olemassa, vaikka se olisi tavoite eikä todellisuus.