Hengellinen elämä on menetelmä, jolla voidaan ohjata tekojaan, asenteitaan ja käyttäytymistään hengellisellä tietoisuudella ja ajatuksella. Henkilön, joka harjoittaa hengellistä elämää, ei välttämättä tarvitse noudattaa yhtä uskontoa tai kirkkokuntaa; itse asiassa monet, jotka käyttävät elämäänsä näiden ideoiden mukaan, eivät tunnista tiettyä uskontoa. Elämä avoimesti, mielen ja ajattelun läsnä ollessa sekä tietoisuus hengellisistä periaatteista muodostaa hengellisen elämän perustan.
Kaikki ihmiset ovat valinnan edessä hengellisen elämän mukaan. Yksilö voi valita joko materialistisen elämän tai hengellisten periaatteiden ohjaaman elämän. Kun henkilö tekee tietoisen päätöksen hengellisen elämän aloittamisesta, hän on tehnyt valinnan lähteä hengelliselle matkalle ja nähdä maailman herkästi hengelliselle merkitykselle ja miten tämä merkitys voi tiedottaa ja muokata hänen tietoista elämäntapaa.
Tietoinen elämä, jota joskus kutsutaan tietoiseksi elämäksi, on taito elää nykyhetkessä. Koska yhteiskunta voi joskus painostaa yksilöä suunnittelemaan, valmistelemaan, haaveilemaan ja muistamaan jatkuvasti, tämä voidaan sanoa paljon helpommin kuin tehdä. Kun joku kuitenkin elää nykyhetkessä, hän kuitenkin käsittelee vain niitä kysymyksiä ja huolenaiheita, jotka syntyvät ja katoavat tuona hetkenä. Tämä lisää tietoisuutta ympäröivästä maailmasta ja herkkyyttä sekä yksilön että ympäröivän maailman tarpeisiin.
Hengellinen elämä tarkoittaa sitä, että katsomme maailmaa suuremmaksi kuin sen osien summa. Vaikka harjoittajat eivät ehkä noudata tiettyä uskontoa tai hengellistä käytäntöä, heillä on taipumus nähdä koko elämä toisiinsa liittyvänä, lähteenä samasta lähteestä, olipa se sitten jumala, luonto tai kosmos, ja kohtaavat samanlaisia iloja ja haasteita. Henkisesti elävät kannattajat pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan tutkimalla itseään ja suhdettaan muihin.
Näiden hengellisen elämän periaatteiden juuret ovat lähes kaikissa suurimmissa maailman uskonnoissa ja hengellisissä käytännöissä. Kristinusko, buddhalaisuus, hindulaisuus ja pakanuus ovat vain muutamia uskonnollisia uskomusjärjestelmiä, jotka tukevat näitä perushyveitä. Hengellinen elämä tekee pohjimmiltaan uskonnollisen antaumuksen dogmien ja rajoittavampien näkökohtien poistamisen, mikä tekee harjoittelusta elävän, hengittävän kokonaisuuden, joka voidaan helposti sisällyttää jokapäiväiseen elämään. Tätä ajatusta ovat tukeneet myös lukemattomat filosofit ja akateemikot kautta aikojen.