Tilinpäätösstandardeilla on tyypillisesti useita käytäntöjä ja ohjeita, joita yritysten on noudatettava. Kansainvälisillä tilinpäätösstandardeilla (IFRS) on useita käytäntöjä, jotka kattavat esimerkiksi asiakirjojen säilyttämisen, asiakirjojen julkistamisen ja eturistiriidat yrityksen sisällä. IFRS -käytännöt auttavat asettamaan rajoja tietyille toiminnoille, joihin liittyy ulkopuolisia sidosryhmiä koskevia kysymyksiä. Yritysten on ehkä palkattava toimiluvan saaneita kirjanpitäjiä varmistaakseen, että kaikki kansalliset tilinpäätösstandardit ja -käytännöt ovat käytössä vaatimustenmukaisuustarkoituksiin. Muut käytännöt ja vaatimukset voivat olla tarpeen yrityksen kirjanpidossa; siksi päivityksiä tai lisäkäytäntöjä voi tulla muina aikoina kirjanpitoympäristössä.
Asiakirjojen säilyttäminen on tärkeää, jotta yritys voi todistaa tapahtumat ja muut kirjanpitoerät tarkastuksia ja verotusta varten. IFRS -periaatteet varmistavat, että yrityksellä on aina asianmukaiset asiakirjat käsillä liiketoiminnan todistamiseksi. Joissakin tapauksissa nämä käytännöt voivat olla samoja kuin aiemmat lait, jotka ovat jo voimassa maissa, joissa IFRS on kansallinen tilinpäätösstandardi. Käytännöt asettavat useimmiten tietyn määrän vuosia, jolloin yrityksen on säilytettävä tietyt asiakirjat. Säännöt voivat olla voimassa myös sellaisten asiakirjojen tuhoamiseksi, jotka voivat olla kaikkein arkaluonteisimpia yrityksen toiminnalle.
Tiettyjen asiakirjojen julkistaminen voi myös olla osa kattavaa IFRS -käytäntöä. Tämä käytäntö on yleensä sama kuin aikaisempi asiakirjojen säilyttämispolitiikka. Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) – joka on IFRS -standardien laatimisesta vastaava virallinen virasto – voi jättää tietyt julkistamistavat yrityksen harkinnan varaan. Käytännöissä kuvataan useimmiten, mitä odotuksia julkistamiselle asetetaan ja millaisia asiakirjoja tämä politiikka saattaa edelleen sisältää. Tässä voi tapahtua usein muutoksia, jotta IASB voi varmistaa, että markkinat voivat toimia tehokkaasti tietovirran perusteella.
Eturistiriidat ovat yksi tärkeimmistä asioista sekä yrityksissä että koko kirjanpitoympäristössä. IFRS -käytännöt ilmoittavat, mitkä asiat voivat olla tärkeimpiä ongelmien ristiriitoja ja miten käsitellä näitä joskus monimutkaisia ongelmia. Ristiriidat voivat koskea julkisia tilintarkastajia tai niitä, joilla on lupa työskennellä tietyillä aloilla tai tiettyjen yritysten kanssa. Näillä henkilöillä voi olla sisäpiiri julkisen yrityksen yksityisissä tiedoissa, mikä voi vaikeuttaa kirjanpitäjää olemaan käyttämättä näitä tietoja omiin tarkoituksiinsa. Muita eturistiriitoja voi syntyä, ja IFRS -periaatteet auttavat yrityksiä myös näissä asioissa.