Termiä “leipä ja sirkus” käytetään kuvaamaan edullisia viihdetarinoita, joita käytetään häiritsemään väestöä ympäröivistä asioista. Sitä voidaan käyttää kirjaimellisessa mielessä viittaamaan asioihin, kuten etuihin ja muihin monisteisiin yhdessä valtion rahoittaman viihteen kanssa, mutta sitä käytetään myös yleisemmin puhumaan hallituksen huonosta hallinnosta ja kuvaamaan ihmisiä, jotka ovat häiritseviä tällaisista tarjouksista. Kuten voitte kuvitella, tämän termin merkitykset ovat yleensä negatiivisia.
Leipä ja sirkukset mainittiin ensimmäisen kerran roomalaisen runoilijan Juvenalin toimesta, joka kirjoitti ensimmäisen vuosisadan aikana kuvaillessaan sitä, mitä hän piti roomalaisen yhteiskunnan kaatumisena. Hän koki, että Rooman valtakunta pehmensi ja heikensi roomalaisia, jotka eivät enää täyttäneet sankarillista mainettaan ja historiaansa. Puhuessaan pilkallisesti leivästä ja sirkuksista hän puhui vehnän ja muiden elintarvikkeiden jakeluista Rooman aristokratiasta alemman luokan roomalaisille ja ylellisistä viihteistä, joita hallitus sponsoroi.
Termin merkitys on, että viihdyttäminen häiritsee ihmisiä helposti ja on valmis antamaan itsensä heikentyä leivästä ja sirkuksesta, olivatpa ne kirjaimellisia tai kuvaannollisia. Termin on myös tarkoitus olla kriittinen hallitusta kohtaan, sillä se ehdottaa, että sen sijaan, että todellisuudessa käsiteltäisiin asioita, hallitus toivoo vain häiritsevän ihmisiä. Tähän liittyvä käsite on ”massojen oopium”, huume, joka pitää ihmiset paikoillaan sen sijaan, että antaisi heidän pysyä valppaina.
Yleensä leipä ja sirkus ovat huonolaatuisia ja edullisia, ja ne ovat helposti kaikkien halukkaiden saatavilla. Jotkut ihmiset ovat ehdottaneet, että televisio on Juvenalin sirkuksen moderni vastine pitämällä ihmiset rauhoittuneina ja keskittymällä pieniin asioihin sen sijaan, että ne pakottavat heidät keskittymään yhteiskuntansa ja hallitustensa ongelmiin.
Voit joskus käyttää leivän ja sirkuksen käsitettä mittarina mittaamaan, kuinka terve hallitus on. Jos virkamiehet näyttävät käyttävän paljon aikaa pienten sosiaalisten ohjelmien edistämiseen ja puhumiseen merkityksettömistä asioista, on todennäköistä, että he toivovat saavansa ihmiset pois syvemmistä ongelmista. Tämä on erityisen yleistä kansalaisten levottomuuksien aikana vastauksena esimerkiksi sotaan ja horjuvaan talouteen.