Monille Internetin tulo johti valon nopeutta nopeampiin muutoksiin. Joitakin muutoksia odotettiin ja ne valmisteltiin nopeasti; muut eivät olleet. Yksi näistä muutoksista oli Internet -verot, rahallisten maksujen periminen Internetissä myydyistä kaupallisista tavaroista ja palveluista. Lopulta paikallinen, alueellinen ja kansainvälinen lainsäädäntö useimmissa maissa tarttui verkkokauppaan, ja internetverojen kantamista koskevat määräykset hyväksyttiin.
Useimpien maiden hallitukset ovat antaneet määräyksiä digitaalisten tavaroiden verotuksesta, jotka yleensä määritellään Internetistä ostetuiksi tavaroiksi ja palveluiksi. Asetukset voivat vaihdella, mutta ne asettavat yleensä standardit sille, kuinka paljon yritys voi odottaa maksavansa maan verojärjestelmään. Ne luotiin luomaan hyväksyttävä Internet -hallintomuoto, joka ei vaikuttanut liiketoimintamarkkinoihin hallitsemalla näiden tavaroiden myyntiä ja tuotantoa.
Verot peritään yleensä useimmista verkko -ostoksista. Yleensä verkossa ostetuista tavaroista ja palveluista peritään myyntivero. Useimmissa paikallisissa ja alueellisissa laeissa on ennalta määritetyt verotaulukot, joissa lasketaan, kuinka paljon veloitetaan ostoksen kokonaissumman perusteella. Veron määrä perustuu yleensä ostajan sijaintiin.
Suhteellisen laaja termi Internetverolla on useita hieman erilaisia merkityksiä eri puolilla maailmaa. Verotettavien Internet -verojen määrittelyssä on kysymys siitä, mitä pidetään verotettavina tavaroina ja palveluina. Jotkut hallitukset saattavat haluta veloittaa yrityksiltä Internet -yhteyden, tavaroiden tuotannon ja myyntiveron. Tavaroiden tuotannon osalta Internet -verot yrityksille on kielletty Yhdysvalloissa. Päinvastoin, useimmat Euroopan maat perivät veroja Internet -liiketoimien kautta myytyjen tavaroiden ja palvelujen tuotannosta.
Pohjimmiltaan Yhdysvaltain hallitus ei voi kerätä veroja Internetin käytöstä. Internetveron syrjimättömyyslaki pidentää Internet -verojen keräämisen lykkäämistä yrityksiltä Internetin käyttöön liittyville toiminnoille, kuten sähköpostille ja kaistanleveydelle. Tämä laki ei sisällä Internet -myynnin nettotulojen verotusta. Toinen poikkeus on kuluttajien Internet -palveluntarjoajien kautta maksamien käyttöverojen periminen.
Euroopan unionilla (EU) on arvonlisävero (ALV) digitaalisten tavaroiden ja palvelujen verotukseen. Kulutusverona kannettavat yritykset EU: ssa maksavat veron tuotteen arvonlisäyksen perusteella. Lisäksi tuotteen valmistusmateriaalien hankintamenot verotetaan erikseen arvonlisäverojärjestelmän mukaisesti.
Jokainen EU: n jäsenmaa on vastuussa arvonlisäverokannan asettamisesta. Yksi jäsenmaa ei saa kerätä arvonlisäveroa ulkomailta, joka maksaa arvonlisäveron omassa maassaan. Lisäksi arvonlisäverokanta ei koske EU: n yrityksiä, jotka voivat viedä tuotteita ulkomaille, jotka eivät ole jäsenmaita.