Isänmaallisuus määritellään yleensä rakkaudeksi ja omistautumiselle omaa maata ja sen ihanteita kohtaan. Isänmaallisuuden määritelmään sisältyy usein vahva usko nationalismiin, joka on omistautuminen maan kansallisille eduille. Isänmaallisuus viittaa myös yhtenäisyyden tunteeseen maan asukkaiden, erityisesti maan alkuperäiskansojen, välillä ja lujaan tahtoon olla ja pysyä suvereenina hallituksena. Patriootit myös pitävät kansallista itsenäisyyttä tyypillisesti tarpeellisena kansalaisten ja heidän elämäntapansa suojelemiseksi. Henkilö voi olla isänmaallinen kohti maata, jossa hän on kansalainen tai vakituinen asukas, tai henkilö voi olla isänmaallinen isänmaata kohtaan, vaikka hän ei olisi kansalainen eikä asu siellä.
Joissakin tapauksissa rakkaus ja omistautuminen omaan maahansa ei tarkoita rakkautta ja omistautumista maan hallitusta kohtaan. Henkilö saattaa uskoa periaatteisiin, joiden perusteella maa on perustettu, mutta saattaa uskoa, että sen nykyinen hallitus on eksynyt näistä ihanteista. Tämäntyyppiset ihmiset saattavat uskoa, että olisi isänmaallista vastustaa nykyistä hallitusta ja kehottaa sitä palaamaan perusperiaatteisiinsa.
Vaikka isänmaalliset yleensä sopivat isänmaallisuuden perusmäärittelystä, he eivät aina ole samaa mieltä siitä, miten isänmaallisen tulisi reagoida, kun hän tekee päätöksen maan päätösten ja politiikkojen tukemisesta tai vastustamisesta. Henkilökohtainen ja poliittinen mielipide, asema yhteiskunnassa, uskonnolliset vakaumukset ja elämänkokemukset voivat vaikuttaa hänen uskomuksiinsa siitä, mitä isänmaallisuus tarkoittaa. Esimerkiksi henkilön omistautuminen kotimaahansa ei välttämättä mene niin pitkälle kuin tukisi kansakunnan päätöstä lähteä sotaan. Hän saattaa reagoida eri tavoin, esimerkiksi osallistumalla julkisiin mielenosoituksiin sotaa vastaan tukien maata muissa päätöksissä tai kieltäytymästä sotilaasta taistelemasta kansakunnan puolesta. Toiset uskovat, että todellisen isänmaallisuuden osoittaminen tällaisessa tilanteessa merkitsisi kansakunnan päätöksen lähteä sotaan kieltäytymistä julkisesta mielenosoituksesta; tullessaan sotilaana joissakin tapauksissa; tai tukemalla maan armeijaa ja sen henkilöstöä.
Henkilön uskonto voi myös vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen määritelmäänsä isänmaasta. Esimerkiksi uskonnon jäsenet, jotka ovat toisen uskonnon hallitsemien kansojen kansalaisia, osoittavat usein isänmaallisuutta vain tietyssä määrin, koska heidän uskomustensa mukaan heidän tulee noudattaa uskontoaan hallituksensa yli. Jos heidän uskomuksensa ovat ristiriidassa hallituksen kanssa, he päättävät usein noudattaa uskonnollisia vakaumuksiaan.
Ihmisillä, joita kohdellaan toisen luokan kansalaisina, saattaa myös olla erilaisia tulkintoja isänmaallisen määritelmästä. Esimerkiksi sorretun ihmisluokan jäsenet eivät ehkä ole isänmaallisia maataan kohtaan samalla tavalla kuin muiden ihmisluokkien jäsenet. Heille isänmaallisuus voisi ilmaista enemmän toivona muutokselle maassaan.