Internet -palveluntarjoajan salailulla tarkoitetaan Yhdysvalloissa ehdotettuja pakollisia vaatimuksia pitää kirjaa kaikesta, mitä kansalaiset tekevät verkossa. Arkistot kunkin henkilön verkkotoiminnoista säilytetään automaattisesti lainvalvontaviranomaisille lokeissa, jotka kestävät jopa kaksi vuotta. Vain vanhimmat tietueet tyhjennettäisiin säilytysajan lopussa, kun taas uudet verkkotoiminnot rakentaisivat jatkuvasti arkistoja. Ehdotettu vaatimus, joka tunnetaan nimellä tietojen säilyttäminen, on kiistanalainen toimenpide, joka avaa oven monille huolenaiheille sekä Internet -palveluntarjoajille että yksityisyyden puolustajille.
Tietojen säilyttämiseen tai Internet -palveluntarjoajan salakuunteluun on useita malleja, jotka eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon dataa todella säilytetään. ”Osoite” -mallissa perusosoitteen tiedot arkistoidaan. Tämä sisältäisi kullekin henkilölle määritetyn Internet -protokollan (IP) osoitteen päivämäärän ja aikaleiman, sähköpostiosoitteet, joihin henkilö vastasi, verkkosivustojen osoitteet, vieraillut chat -huoneet tai uutisryhmät ja soitetut IP -puhelut (VoIP) . Tämä malli ei välttämättä säilytä sähköpostiviestien, Web -sivujen tai chat -huoneiden sisältöä.
Muut Internet -palveluntarjoajien salakuuntelumallit vaativat tehokkaampaa lähestymistapaa, joka säilyttää paitsi osoitetiedot, myös sisällön. Tämä sisältäisi kaikki sähköpostiviestit, katsotun verkkosivun sisällön, chat -keskustelut, uutisryhmäkeskustelut, VoIP ja paljon muuta. Mallista riippumatta Internet-palveluntarjoajan nuuskaaminen sanelee sen, mitä voidaan luultavasti kuvata orwellilaistyyliseksi verkkoyhteiskuntaksi, jossa hallitus on olennaisesti poistanut sanan “yksityinen” sanasta “yksityinen kansalainen”. Tällä hetkellä Internet -palveluntarjoajat eivät säilytä lokeja lyhyen ajanjakson ajan, ja niitä käytetään vain palvelujensa ylläpitoon.
Yksityisyyden suojan lisäksi Internet -palveluntarjoajien salakuuntelun logistiikka on merkittävää. Asianomaiset Internet -palveluntarjoajat väittävät, että tällaisten valtavien arkistojen ylläpitäminen on epäoikeudenmukainen taakka. Turvallisuusongelmat ovat myös kyseenalaisia. Kenellä on pääsy näihin tietokantoihin? Lisäksi jos tällaisia arkistoja luodaan, on varmaa, että lopulta tapahtuu rikkomuksia. Onko mahdollinen haittapuoli, yksityisyyden menettäminen ja kustannukset oikeuttaneet Internet -palveluntarjoajan nukahtamisen?
Internet -palveluntarjoajien salakuuntelun kannattajia ovat muun muassa oikeusministeriö, Federal Bureau of Investigation (FBI) ja Yhdysvaltain oikeusministeri Alberto Gonzales. Huhtikuun puolivälissä 2006 raportoitiin laajalti, että Gonzales väitti, että ehdotetut tietojen säilyttämistä koskevat lait olivat välttämättömiä pääasiassa lapsipornografien saamiseksi kiinni. Vastustajat vastasivat viittaamalla lakiin, joka koskee laitonta verkkotoimintaa, mukaan lukien lapsipornografia. Tutkinnan aikana lainvalvontaviranomaiset voivat pyytää Internet -palveluntarjoajaa säilyttämään liittyvät lokit 90 päivän ajan, kun taas yksinkertainen kutsu on kaikki, mitä vaaditaan, jotta IP -tiedot tunnistavat online -epäillyn. On myös liittovaltion laki, jonka mukaan Internet -palveluntarjoajien on ilmoitettava kaikista lapsipornografian tiedossa olevista tapahtumista kadonneiden ja hyväksikäytettyjen lasten kansalliseen keskukseen.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Gonzales muutti aiempaa kantaansa ja mainitsi terrorismin pääsyynä tietojen säilyttämistä koskeviin lakeihin. Vastustajat väittävät, että Internet-palveluntarjoajan nuuskiminen on epäkäytännöllinen vastaratkaisu, joka heikentää edelleen lakia noudattavien amerikkalaisten perusoikeuksia suhteettomasti suhteessa ilmoitettuun tavoitteeseen. Se myös laajentaa tiedonlouhintamahdollisuuksia eksponentiaalisesti ja luo tarpeettomasti äiti-tietokannan liian helposti väärin. Lisäksi terroristit todennäköisesti ryhtyisivät toimiin välttääkseen tunnistamisen tietojen vuokraamisen avulla käyttämällä nimettömiä keinoja, kuten Internet -kahviloita, nimettömiä valtakirjoja, kertakäyttöisiä matkapuhelinkortteja ja muita toimenpiteitä.
Euroopan unioni hyväksyi tietojen säilyttämistä koskevat lait joulukuussa 2005, ja niiden on määrä tulla voimaan vuonna 2008. Yhdysvaltain Internet -palveluntarjoajien salakuuntelua tukee Bushin hallinto ja se saa jonkin verran tukea kongressissa. Organisaatiot, kuten Electronic Privacy Information Center (EPIC) ja Centre for Democracy in Technology (CDT), vastustavat Internet -palveluntarjoajien salakuuntelua.