Mitä “käytännön laajuus” tarkoittaa?

Termi “käytännön laajuus” määrittelee terveydenhuollon ammattilaisille sallitut toiminnot. Monissa tapauksissa soveltamisalan määräävät tietyn lainkäyttöalueen lait, ammattistandardilautakunnat ja tiettyjen terveydenhuoltolaitosten ylläpitäjät. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat yleensä koulutettuja ymmärtämään ammatillisten tehtäviensä ja velvollisuuksiensa rajoitukset ja hakemaan tarvittaessa apua muilta. Terveydenhuollon työntekijät, jotka rikkovat näitä lakeja, voivat paitsi menettää ammatillisen lisenssinsä myös rikosoikeudellisten syytteiden ja siviilioikeudellisten kanteiden kohteena.

Laki määrittelee monilla aloilla eri terveydenhuollon ammatteille sopivan toimintatavan. Näin varmistetaan, että yleisö saa lääketieteellisiä palveluja vain niiltä, ​​jotka ovat oikeutettuja tarjoamaan niitä. Näitä lakeja kehitetään usein kuullen ammattilaisia, jotka voivat neuvoa lainsäätäjiä yksilöiden odotetuista pätevyyksistä tietyssä ammatissa. Terveydenhuollon lisenssilait vaativat tyypillisesti ammatillisia lisensointilautoja valvomaan lisenssinsaajia varmistaakseen, ettei kukaan heistä harjoita tavalla, jolla ei pitäisi.

Yksi yhteinen piirre käytännössä on kysymys siitä, onko lisensoidulla lääketieteen ammattihenkilöllä kyky määrätä lääkkeitä. Yhdysvalloissa vain tietyt terveydenhuollon ammattilaiset voivat määrätä lääkkeitä, ja lisenssinhaltijan määräämiä lääkeryhmiä voi olla jopa rajoituksia. Esimerkiksi, vaikka rekisteröity sairaanhoitaja voi pystyä antamaan lääkkeitä potilaalle lääkärin määräyksestä, hän ei yleensä saa määrätä lääkkeitä, ellei hän ole saanut lisenssiä sairaanhoitajaksi. Saman terveydenhuollon ammatin soveltamisala voi vaihdella lainkäyttöalueittain. Joillakin Yhdysvaltojen alueilla lisensoidut käytännön sairaanhoitajat eivät ehkä saa aloittaa IV: tä, kun taas toiset paikat voivat sallia tämän toiminnan.

Lain sallima toimintatapa voi olla vieläkin rajallisempi tietyissä terveydenhuollon laitoksissa. Sairaalassa voi olla käytäntö rajoittaa muiden kuin lääkäreiden toimintaa varotoimenpiteenä, vaikka kyseisen lainkäyttöalueen laki sallii muiden lisensoitujen terveydenhuollon työntekijöiden suorittaa toimenpiteen tai toiminnan. Tällaisissa tapauksissa työntekijän on oltava varovainen ymmärtämään institutionaalista politiikkaa ja olemaan tahattomasti harjoittamatta käytäntöä, johon hänellä on aiemmin ollut lupa, mutta nykyinen työnantaja on sen kieltänyt.