Kehitysterapeutilla voi olla tärkeä rooli autettaessa lapsia kasvamaan terveiksi ja toimiviksi aikuisiksi. Tässä tehtävässä on hyödyllistä olla analyyttinen mieli, empaattinen luonne ja erinomaiset viestintätaidot. Vaikka joskus on mahdollista päästä tälle alalle vain kandidaatin tutkinnolla psykologiassa, on parempi saada maisterin tai tohtorin tutkinto. Kehitysterapeutin ensisijaisiin työtehtäviin kuuluu lasten kehityksen arviointi, kommunikointi vanhempien kanssa, terapeuttisten tekniikoiden suosittaminen ja kirjanpito.
Ehkä tärkein tehtävä tässä työssä on lasten kehityksen arviointi. Jos esimerkiksi vanhemmat ovat huolissaan siitä, että lapsi kehittyy hitaammin kuin muut lapset, kehitysterapeutti arvioi. Arvioinnin aikana hän saattaa kysyä lapselta useita kysymyksiä ja suorittaa testejä saadakseen paremman käsityksen lapsen kehitystasosta. Koska hän voi työskennellä useiden eri ikäryhmien lasten kanssa, on tärkeää, että kehitysterapeutti rakentaa yhteyden jokaisen lapsen kanssa ja luo luottamuksen tason.
Tämän lisäksi hän yleensä kommunikoi lapsen vanhempien kanssa koko hoidon ajan. Tähän voi kuulua vanhempien kysymysten esittäminen, havaintojen selittäminen jokaisen istunnon jälkeen ja vastaaminen kaikkiin vanhempien mahdollisiin kysymyksiin. Joissakin tapauksissa kehitysterapeutti voi myös kommunikoida lapsen opettajien kanssa saadakseen lisää tietoa. Siksi on välttämätöntä, että tässä roolissa oleva henkilö kommunikoi tehokkaasti sekä lasten että aikuisten kanssa.
Kun lapsen kehitystaso määritetään alle keskiarvon, kehitysterapeutin tehtävä on suositella terapeuttisia tekniikoita. Esimerkiksi jos lapsella on oppimisvaikeuksia, terapeutti voi suositella lapsen kirjaamista erikoistuneisiin luokkiin, jotka vastaavat näihin tarpeisiin. Jos lapsella on vaikeuksia puheessaan, hän voi suositella ohjelmaa, joka keskittyy kyseiseen alueeseen. Joissakin tapauksissa hän voi myös määrätä tietyntyyppisiä lääkkeitä häiriön hoitoon. Koska jokainen lapsi reagoi eri tavalla, on tärkeää, että kehitysterapeutti mukautuu kunkin lapsen erityistarpeisiin.
Lisäksi on yleensä tarpeen säilyttää yksityiskohtaiset tiedot jokaisesta nähtystä lapsesta. Tämä voi sisältää vanhempien yhteystiedot, alustavat arviointitulokset, kunkin lapsen yksilölliset ominaisuudet, käytetyt hoitomenetelmät ja lopputulokset. Näiden asiakirjojen pitäminen täsmällisinä ja ajan tasalla on tärkeää myöhempää käyttöä varten, ja ne voidaan jakaa muiden ammattilaisten kanssa, jotka työskentelevät lapsen kanssa tai hoitavat sitä myöhemmin.