Kielelliset oikeudet ovat oikeuksia, joita ihmisillä on puhua äidinkieltään tai äidinkieltään. Vuonna 1996 ”Kielisten oikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa” ja ”Alueellisia tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa” vahvistetut oikeudet ulottuvat myös oikeuteen käyttää kieltä julkisessa vuorovaikutuksessa ja yksityisesti. Monet maailman kansat ovat allekirjoittaneet yleismaailmallisen julistuksen, mutta täytäntöönpanon taso vaihtelee maittain. Mielipiteet ovat myös erilaisia siitä, miten ilmoitusta tulisi käyttää käytännössä.
Kielisten oikeuksien parissa tehtävä työ on osa laajempaa kampanjaa kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien parantamiseksi kaikkialla maailmassa. Vaikka erilaiset sopimukset sisälsivät kielellisiä oikeuksia, suurin osa työstä alkoi 20 -luvulla. Kansainliitto loi perustan useille sopimuksille vuosina 1918–1939. Toisen maailmansodan jälkeen uusi YK (YK) allekirjoitti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuonna 2.
Vuoden 1948 julistus johti pikkuhiljaa YK: n kehitykseen ”Kielisten oikeuksien yleismaailmallinen julistus vuonna 1996.” Julistuksessa, jota kutsutaan myös Barcelonan julistukseksi, esitetään perusperiaatteet henkilön oikeudesta puhua ja käyttää kieltä. Ilmoitukseen sisältyvät oikeudet sisältävät oikeuden saada koulutusta äidinkielellä, oikeuden hallintoon äidinkielellä ja oikeuden käyttää äidinkieltä oikeusjärjestelmässä.
Julistuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota vähemmistökielten ja erityisesti uhanalaisten kielten kielellisiin oikeuksiin. Vaikka voi olla liian myöhäistä monille kielille, kuten monille intiaaneille ja Cornishille, julistuksen tarjoamaa suojaa voitaisiin käyttää muiden, kuten Walesin ja Bretonin, säilyttämiseen. Uhanalaisten kielten suojelu herättää kysymyksen siitä, pitäisikö kielten kuolla tai pitää ne hengissä keinotekoisen henkisen tuen avulla.
Se herättää myös kysymyksen murteiden suojelemisesta. Jotkut esimerkiksi Englannin murteet, kuten pohjois- ja Lontoon kielet, ovat edelleen vahvoja, mutta toiset, kuten Lounais, ovat kuolleet ja korvattu Standard Queenin englannilla. Japanin hallitus, julistuksen allekirjoittaja, pitää edelleen ryukyu-okinawa- ja Yaeyama-kieliä japanin murteina, joten niitä ei suojella. Muut kielet, kuten Walesin kieli, on suojattu lakisääteisillä vaatimuksilla asiakirjojen ja sanomalehtien kääntämiseksi ja Walesin kielen televisiokanavan tarjoamiseksi.
Maissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, alkuperäiskansojen enemmistön jäsenet ovat ilmaisseet huolensa resurssien määrästä, joka on varattu selviytymään kielellisestä monikulttuurisuudesta. Julistuksessa kuitenkin korostetaan, että kielelliset oikeudet koskevat vain ihmisiä ja ryhmiä, joilla on historiallinen läsnäolo maassa tai alueella, eikä uusia ihmisryhmiä. Uusien ihmisten odotetaan edelleen integroituvan enemmistökieleen palvelujen saamiseksi.